Reppureissaajan business-matka

Taitaa olla aika lähteä kohti kotia. Koska loma on loppu. Ja ajatus töihin lähtemisestä ei tunnu vastenmieliseltä. Ainoastaan vähän inhottavalta. Se on lähes varma merkki, että on aika lähteä kotia kohti. Ja on sitä kieltämättä vähän odotettukin.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi päätettiin mennä paikalliseen Disneylandiin. Niinpä käytiin moikkaa Hessua ja Nalle Puhia. Lämpöä oli taas vajaa ruumiinlämpö ja kosteutta enemmän kuin villasukissa kumisaappaassa. Ja siihen päälle kun lisättiin vesiparaatin päälle ruiskimat vedet, niin oli hieman nihkeä olo. Fyysisesti ainoastaan.

Reissu on ollut kyllä hieno! Käteen on jäänyt näin jälkeenpäin ajatellen paljon hienoja muistoja, muutama todella hyvä uusi ystävä, tinnittävä korva, valtava kasa kuvia, virkkuutaito, sukelluslupa, ymmärrys suomalaisen vessapaperin hyvyydestä, hienoja uusia vaatteita, suunnaton määrä uusia matkasuunnitelmia ja kassillinen hotellishamppoita. Matkojen matka on ollut kaikkea mitä toivoi ja ehkä vielä enemmän. Pyydämme jo etukäteen anteeksi sitä, että kerromme tästä reissusta teille ystävämme yhä uudestaan ja uudestaan. Mut kun me tiedetään kerrankin, että tää on kivaa ja meidän tapa elää.:)

Mut nyt on siis aika lähteä kotiin. Ja mikäpä sen parempi tapa matkustaa kuin ilmainen upgrade business-luokkaan. Tekee ihan gutaa reilun 10h lennolla.:) Ja sitä ennen tietty lounge kentällä.. Mut nyt riitti brassailu. Meidät näkee sitten lauantai-illasta lähtien Oulun keskustassa. Me Matkaajat tahtoo kiittää kaikkia uskollisia lukioitaan. Toivottavasti nautitte meidän satunnaisesta kirjoittelusta tänne. Meillä oli mukavaa ja muistoja riittää. Kenties saamme vielä joskus kattavan kuvakokoelman aikaan ystäville näytettäviksi. Hong Kong ja Me Matkaajat kiittää.

-tee

Ps. Tämä ei ole viimeinen kirjoitus tänne. Vain tämän hetken fiilis viesti:)

Viimeistä viedään, vuorossa Hong Kong

Niin jäi Australia ja oluen kestävät setelit taa. Oli aika vaihtaa viimeisen kerran maisemaa ennen kotia.. Matkamme jatkui siis kohti Hong Kongia!

Hiki. Voin myöntää, että täällä mulla on hiki. Parhaimmillaan mittari on näyttänyt 30 astetta ja ilmankosteutta 81%. Ja kun minä olen perinyt isältäni hyvät kuumuus-geenit, niin lopputulos on se, että meikäläinen halaa jokaista vastaantulevaa ilmastointilaitetta.. Mukava pieni vilvoittelu hetki saatiin, kun mentiin vahingossa väärällä metrolla väärään paikkaan ja eksyttiin ostoskeskukseen, jossa oli luistinrata. Pakkohan meidän oli mennä vähän elvistelemään paikallisille, että näin sitä luistellaan! Näin meidän jääkausi on avattu tälle vuodelle..:)

Meidän hotellihuoneessa on hauska pikku juttu. Kylpytila on erotettu muusta huoneesta sellaisella maitolasilla, josta ei läpi näe. Seinässä on kuitenkin valokatkaisin, jota painamalla lasi muuttuu kirkkaaksi! Hassua! Mut ei sillä, että kukaan haluaisi nähdä minua suihkussa..

Eipä me täällä muuten mitään ihmeellistä olla tehty. Kierrelty ja ihmetelty isoa kaupunkia ja miljoonaa pikku kiinalaista.. Katukeittiöruoka on ollut hyvää ja metrolla matkaaninen on ollut halpaa kuin jugurtti. Vähän on odotukset jo kotimatkassa ja olo hieman malttamaton. Jos ilmat suo ja fiilistä löytyy, niin ajatuksena on viettää viimeinen lomapäivä paikallisessa Disneylandissa. Katotaan sitä sitten huomenna.

- tee

Kenguruita ja huppareita

Sydneyssä on ollut hauskaa! On tehty pakolliset nähtävyydet eli käyty kattomassa upea oopperatalo ja Harbour bridge. Sen jälkeen käveltiin ympäri kaupunkia ja yritetty ettiä ostettavaa.. Todella vaikea löytää surffiliikkeitä! No, parit hupparit on sentään löydetty..:)

Hienoa oli myös käydä Sydneyn pienessä eläintarhassa. Siellä saatiin silitellä koalaa ja käärmetta, katella kenguruiden ruokailua ja ihmetellä dingon pentuja. Pieneenkin tarhaan mahtui paljon nähtävää. Sitten olikin aika lähteä hotellille syömään päivän lounas eli nuudeliä ja leipää. Säästöä, kun ei tarvi joka ruokaa syödä ulkona.

Illan tulee kruunaamaan maailman isoimmassa IMAX elokuvateatterissa pyörivä uusin Harry Potter-leffa.. Eli lyhyesti: kaupunkilomailua parhaimmillaan.:) Kävelty on varmaan tuhat kilometriä ja jaloissa tuntuu. Mut se on mukavaa vaihtelua rannalla makoilun jälkeen.

- tee

ps. Meidän hotelli on varmaan maailman kylmin! Melkein saa 2 peittoa olla päällekkäin ja käytävillä melkein näkee hengityksen..

Heippa saaret! Australia, täältä tullaan..

Matka jatkuu. Samoan pikku saaren jälkeen otettiin pieni road trip takaisin kaupunkiin ja lennettiin Fidzille. Siellä meni pari päivää lentoa odotellessa. Ja tuli todettua, että Nadi tuntui lähinnä pienois Intialta. Ei oo kiire siihen kaupunkiin takaisin.. Aika siis suunnata Austraaliaan!

Viiden viikon reppureissupaikkojen jälkeen on hankala kuvata tunnelmia isossa kaupungissa. Ihmisiä! Kauppoja, josta voi ostaa mitä haluaa, milloin haluaa! Kuumaa vettä suihkussa!! Aika hienoa pitkästä aikaa. Samalla oli outoa pukea. pitkät housut ja kengät. Tuleekohan enää ikinä jaksoa, jolloin ei pitäis muuta kuin shortseja ja flip floppeja yli kk..

Eka ilta menikin mukavasti. Oltiin otettu yhteyttä Fidzillä tapaamiimme kanadalaisiin, jotka asuu nyt täällä Austraaliassa, Jill:iin ja Brian:iin. Niinpä he sitten tulivat meidän luo tänne. Jee! Niinpä sitten vietettiin iltaa porukalla ja käytiin irkku-pubissa. Hauskaa! Näitäkin kavereita pitää joskus päästä moikkaamaan Kanadaan. Mistä vaan riittäs rahat ja lomat kaikkiin suunniteltuihin reissuihin..

Mut nyt on aika vähitellen alkaa toteuttaa suunnitelmaa. Ekaksi vähän nähtävyyksiä, oopperataloa ja muuta sellasta.. Sitten shoppailemaan surffikamaa! Pitää yrittää heittää pois jotakin vanhoja vaatteita, että saa lennoille vietyä edes vähän uusia juttuja.:) eli ei kannata hirveästi odottaa tuliaisia sinne Suomeen. Rinkat on täynnä ja painorajat tulee vastaan..;)

- tee

Rauhallinen paratiisi

Nyt tuli lottovoitto. Täysosuma kuin kylmä kokis kesähelteellä.. Hymyä riittää kuin Naantalin keksillä vai miten se oli. Oli nimittäin aika vaihtaa jo paikkaa, kun turistien suosiossa olevan paikan meluisat ruokailut sai riittää. Niinpä suunnattiin kohti lähellä olevaa pikku saarta nimeltään Namua ja otettiin norjalaiset pariskunnat mukaan.

Ja paikka osottautui melkoiseksi paratiisiksi! Jo matka saarelle antoi hyvän kuvan. Pääsaarelta piti soittaa tai heilutella saarelle, että tulkaapa hakemaan. Vaikka laskuveden aikaan koko matkan olis ehkä voinut kahlatakin, sen verran matalaa vesi oli. Tosin tavaraa oli paljon mukana, kun saarelta ei voinut ostaa mitään ja juomavesikin piti ostaa.. Paikka oli myös kuuluisa kilpikonnistaan ja niitä olisi pitänyt näkyä matkalla vaikka kuinka paljon. Mut eipä niitä näkynyt.. Onneksi veneenkuljettaja oli sellaisen nähnyt meitä noutaessa ja otti kyytiin. Sitä me siinä hetki ihmeteltiin ja sitten päästettiin vapaaksi. Hauska otus!

Saari itsessään oli vulkaanisesta kivestä koostuva mäki, joka pilkisti merestä. Koko saarella on vain yksi pieni ranta tasaisella alueella, ympärillä jyrkkä mäki viidakkoineen. Rannalla on vain 10 pientä falea, joten porukkaa ei mahdu paljoa. Aluksi oltiinkin ainoat asikkaat..tuntu kuin oltas oltu omalla saarella. Ja koko saarella ei ollut sähköjä. Niinpä illat vietetään myrskylyhdyn valossa. Aika hieno telttailufiilis. Varsinkin, kun täällä falet on kookoslehti seinäisiä eikä mitään muovi hömpötystä..

Mut paikan hienoin puoli on vielä kertomatta. Eli suihkut. Ne on ulkona ja seinät on tehty harkoista. Seinä yltää suurinpiirtein olkapäihin ja kattoa ei ole. Seinästä törröttää vain muoviputki, josta tulee sadevesisäiliöistä vettä. Ei ole oikein sanoja kuvailemaan kuinka hienolta tuntu käydä suihkussa illalla myrskylyhdyn valossa ja katsella miljoonia tähtiä. Ihan mieletöntä!

V&J jäi meidän kanssa tänne muutamaksi yöksi. Ja sinä aikana kierrettiin saari ympäri (pelottava kokemus, kun toisenpuolen aallot oli ihan liian isoja ja ihan liian lähellä liukasta kivirantaa), kiivettiin mäen päälle, snorklailtiin (nähtiin riuttahai ihan läheltä! N 1.5m pitkä) ja retkeiltiin. Mukavan leppoisaa ja tuntu oikein akkuja lataavalta lomalta. A myös sai V:ltä oppitunteja virkkaamisesta, jonka lopputuloksena syntyi hieno kännykkäpussi. Seuraavasta kaupungista pitääkin kuulemma kuumeisesti sitten etsiä omat koukku ja lankaa..:)

- tee

Fale-elämää

Sää on taas mitä parahin ja falessa elo maistuu. Rantaviivaan on noin 5 metriä ja vaakaan kasvaneet palmut reunustavat matalaa majaamme. Ranta on todella upeassa kunnossa. Vähän kauempana rannasta aallot iskeytyvät riutan reunaan nostaen suuria vaahtopäitä.

Ollaan vietetty paljon aikaa norjalaispariskuntien kanssa. Saatiin lainata V&J:n snorklailuvarusteita, ollaan pelattu paljon korttia, juteltu jonninjoutavia ja otettu rennosti. V opetti mut virkkaamaan ja nyt tarttee metsästää jostain virkkuukoukku ja lankaa. Kaikkien sukulaisten joululahjat on jo suunniteltu :)

kohta on taas aika jatkaa matkaa, tietysti norjalaisvahvistusten kanssa. 3 yötä on tarpeeksi tässä ilmeisen suositussa paikassa. Toivottavasti seuraavaksi löytyy jotain rauhallisempaa. Tavoitteena vähemmän turisteja ympärillä.

-A-

TALOFA!

Saavuttiin Samoalle 14. päivän aamuyöstä sen jälkee ku oltiin lähdetty Fidziltä 14. päivän illalla. Tarkan sikainfluenssa syynin ja kuumeen mittaamisen jälkeen löydettiin ku löydettiinki meille tarkotettu kyyti ja päästiin majapaikkaan. Kirjat ja netti lupaa aina liikoja. Princess Tui Inn oli ei niin hieno ja ei niin rannassa ja ei niin omaa vessaa. Noh, 4 aikaan aamuyöstä uni tuli kuitenki nopeesti.

Seuraavana päivänä oli suuri väsy ja kaikki harmitti. Lähettii kuitenki kävelee kohti keskustaa ja selvis ettei majapaikka ollukaan niin keskustassa. Päästiin kuitenki Apian (pääkaupunki) markkinoille menoa ihmettelemään. Ja taas tuli ostettua kaikenlaista pientä ja tarpeellista :)

päivälevon jälkee harmi taas kasvo ku huomattiin et meijän rinkat on pengottu ja kaikki vähänki arvokas viety. Päivän sinetöi ku supermarketista ostettu viini osottautu ehtoollisviiniks tavallisen sijaan. Syytän sattuneesta kierrekorkkipakkoa ja prosentin lumoa, 17,5%.

Seuraavana aamuna lähdettiin norjalaispariskunnan V&J kans kohti saaren kaakkoisosaa. Satuttiin samaan majapaikkaan ja päätettiin jakaa taxi kerta suunta oli sama. Matkanvarrella pysähdeltiin nähtävyyksille; uitiin luolavesialtaassa, ihailtiin vesiputouksia ja otettiin kuvia kauniista vuoristomaisemista. Saman reitin oli valinnu moni muukin turisti ja törmättiinki toiseen norjalaispariskuntaan A&A, joka oltiin tavattu ekan kerran Fidzillä ja myöhemmin samalla lennolla :) Myöhemmi päivällä majottauduttiin kaikki saman rannan varteen. Seuraavat 3 yötä tulee menemään falessa. Fale on pieni puupölkkyjen päällä seisova huvimaja. Seiniä ei periaatteessa ole. Illalla lasketaan alas muovisen perunasäkin kaltaiset kankaat, jotka rajaavat huoneen ja tuovat yksityisyyttä. Ihan toimiva ja ainakin maanläheinen ja hyvin ilmastoitu ratkaisu. Kunhan ei sada. Ja illalla alkoi sataa. Koko yön satoi ja tuuli. Meidän fale oli aivan rannassa ilman minkäänlaista tuulensuojaa. Tuntui kuin koko hökkeli olisi lähtenyt lentoon. Säkit paukkuivat puutukia vasten ja aallot pauhusivat. Siinä ohuilla patjoilla maatessa oli kovin pieni olo.

-A-

Taas aurinkoa!

Aurinko paistaa taas täydeltä terältä! Vain muutama pouta pilvi siellä täällä ja pääsaaren päällä vähän enemmänkin.

Nousuvesi ja eilisen tuulen nostattamat aallot ovat tuoneet rantaan kaikenlaista. Meriruohoa löytyy rantaviivan yläpuolelta tasaisena viivana tai sieltä täältä isoina myttyinä. Vaikka aivan meren rajassa onkin pehmeää ja upottavaa hienoa hiekkaa, on ylemmäs ajautunut isompia ja terävämpiä kiviä, korallin ja simpukan kappaleita sekä muuta karkeampaa ainesta. Seasta löytyy vaikka mitä roskia: muovi- ja lasipulloja, korkkeja, varvassandaaleita. Vaikka kenkiä löytyykin paljon, eivät määrät silti vedä vertoja intian kadotetuille kenkävuorille.

Huomenna vaihtuu maa. Samoalle mentäessä ylitetään myös päivämääräraja. Eli nyt kun ollaan Suomea 9h edellä ni huomen ollaan 14h jälessä :D mahtavaa! Takas tullessa sit taas menetetään päivä. Mut saadaan tunteja takas ku lennetää länteen päin :) rankkaa matematiikkaa.

Aurinkorannat kuittaa ja kiittää
-A-

Sadepäivä

Tuuli on laantunu vaikka sade vielä vähän ropiseekin peltikattoon. Vaatteita roikkuu kuivumassa vieresellä sängyllä. Ne on kastunu kun on käyty lounaalla ja kahvilla.

Oon piirtäny T:n käteen mustekynällä tatuointeja. Kilpikonnan ja ankkurin. Se ei luvannu ottaa niitä oikeesti. Löysin maasta jonku hukkaaman napakorun. Pelattii maailman tylsintä peliä; tikarappu-peliä. T voitti, ylläri. Harjottelin yksikseni yatzya, koska T voittaa siinäkin aina. Ja mä oon huono häviää. Se ei pelaa sitä enää mun kanssa. Enää 3h dinneriin.

- A

Suklaapatukkasaari (Bounty Island)

Sataa. Sataa ihan kaatamalla. Ja ukkostaa. Salamat on upeita ja selväpiirteisiä ku ne iskee tulta. Ihan ku Suomen koko vuoden sadevesimäärä tulis kerralla alas.

Ei oo kauheesti mitään tekemistä. Kirja etenee hyvää vauhtia ja matkapäiväkirjaan on vuodatettu kaikki tunteet. Leffoja vois kattoo. Tässä se aika menee hempeillessä ;)

Onneks tää kämppä on veden pitävä. Ainakin vielä. Pyykkiäkin pitäis pestä, mut eihän se tässä säässä missään kuivu. Vois tietty hakee punkkupullon ja naatiskella siitä. Kynttilöitäkin olis tarjolla, vois leikkiä telttaretkeä. Jokohan se olis taas ruoka-aika?

-A-