Reppureissaajan business-matka

Taitaa olla aika lähteä kohti kotia. Koska loma on loppu. Ja ajatus töihin lähtemisestä ei tunnu vastenmieliseltä. Ainoastaan vähän inhottavalta. Se on lähes varma merkki, että on aika lähteä kotia kohti. Ja on sitä kieltämättä vähän odotettukin.

Viimeisen lomapäivän kunniaksi päätettiin mennä paikalliseen Disneylandiin. Niinpä käytiin moikkaa Hessua ja Nalle Puhia. Lämpöä oli taas vajaa ruumiinlämpö ja kosteutta enemmän kuin villasukissa kumisaappaassa. Ja siihen päälle kun lisättiin vesiparaatin päälle ruiskimat vedet, niin oli hieman nihkeä olo. Fyysisesti ainoastaan.

Reissu on ollut kyllä hieno! Käteen on jäänyt näin jälkeenpäin ajatellen paljon hienoja muistoja, muutama todella hyvä uusi ystävä, tinnittävä korva, valtava kasa kuvia, virkkuutaito, sukelluslupa, ymmärrys suomalaisen vessapaperin hyvyydestä, hienoja uusia vaatteita, suunnaton määrä uusia matkasuunnitelmia ja kassillinen hotellishamppoita. Matkojen matka on ollut kaikkea mitä toivoi ja ehkä vielä enemmän. Pyydämme jo etukäteen anteeksi sitä, että kerromme tästä reissusta teille ystävämme yhä uudestaan ja uudestaan. Mut kun me tiedetään kerrankin, että tää on kivaa ja meidän tapa elää.:)

Mut nyt on siis aika lähteä kotiin. Ja mikäpä sen parempi tapa matkustaa kuin ilmainen upgrade business-luokkaan. Tekee ihan gutaa reilun 10h lennolla.:) Ja sitä ennen tietty lounge kentällä.. Mut nyt riitti brassailu. Meidät näkee sitten lauantai-illasta lähtien Oulun keskustassa. Me Matkaajat tahtoo kiittää kaikkia uskollisia lukioitaan. Toivottavasti nautitte meidän satunnaisesta kirjoittelusta tänne. Meillä oli mukavaa ja muistoja riittää. Kenties saamme vielä joskus kattavan kuvakokoelman aikaan ystäville näytettäviksi. Hong Kong ja Me Matkaajat kiittää.

-tee

Ps. Tämä ei ole viimeinen kirjoitus tänne. Vain tämän hetken fiilis viesti:)

Viimeistä viedään, vuorossa Hong Kong

Niin jäi Australia ja oluen kestävät setelit taa. Oli aika vaihtaa viimeisen kerran maisemaa ennen kotia.. Matkamme jatkui siis kohti Hong Kongia!

Hiki. Voin myöntää, että täällä mulla on hiki. Parhaimmillaan mittari on näyttänyt 30 astetta ja ilmankosteutta 81%. Ja kun minä olen perinyt isältäni hyvät kuumuus-geenit, niin lopputulos on se, että meikäläinen halaa jokaista vastaantulevaa ilmastointilaitetta.. Mukava pieni vilvoittelu hetki saatiin, kun mentiin vahingossa väärällä metrolla väärään paikkaan ja eksyttiin ostoskeskukseen, jossa oli luistinrata. Pakkohan meidän oli mennä vähän elvistelemään paikallisille, että näin sitä luistellaan! Näin meidän jääkausi on avattu tälle vuodelle..:)

Meidän hotellihuoneessa on hauska pikku juttu. Kylpytila on erotettu muusta huoneesta sellaisella maitolasilla, josta ei läpi näe. Seinässä on kuitenkin valokatkaisin, jota painamalla lasi muuttuu kirkkaaksi! Hassua! Mut ei sillä, että kukaan haluaisi nähdä minua suihkussa..

Eipä me täällä muuten mitään ihmeellistä olla tehty. Kierrelty ja ihmetelty isoa kaupunkia ja miljoonaa pikku kiinalaista.. Katukeittiöruoka on ollut hyvää ja metrolla matkaaninen on ollut halpaa kuin jugurtti. Vähän on odotukset jo kotimatkassa ja olo hieman malttamaton. Jos ilmat suo ja fiilistä löytyy, niin ajatuksena on viettää viimeinen lomapäivä paikallisessa Disneylandissa. Katotaan sitä sitten huomenna.

- tee

Kenguruita ja huppareita

Sydneyssä on ollut hauskaa! On tehty pakolliset nähtävyydet eli käyty kattomassa upea oopperatalo ja Harbour bridge. Sen jälkeen käveltiin ympäri kaupunkia ja yritetty ettiä ostettavaa.. Todella vaikea löytää surffiliikkeitä! No, parit hupparit on sentään löydetty..:)

Hienoa oli myös käydä Sydneyn pienessä eläintarhassa. Siellä saatiin silitellä koalaa ja käärmetta, katella kenguruiden ruokailua ja ihmetellä dingon pentuja. Pieneenkin tarhaan mahtui paljon nähtävää. Sitten olikin aika lähteä hotellille syömään päivän lounas eli nuudeliä ja leipää. Säästöä, kun ei tarvi joka ruokaa syödä ulkona.

Illan tulee kruunaamaan maailman isoimmassa IMAX elokuvateatterissa pyörivä uusin Harry Potter-leffa.. Eli lyhyesti: kaupunkilomailua parhaimmillaan.:) Kävelty on varmaan tuhat kilometriä ja jaloissa tuntuu. Mut se on mukavaa vaihtelua rannalla makoilun jälkeen.

- tee

ps. Meidän hotelli on varmaan maailman kylmin! Melkein saa 2 peittoa olla päällekkäin ja käytävillä melkein näkee hengityksen..

Heippa saaret! Australia, täältä tullaan..

Matka jatkuu. Samoan pikku saaren jälkeen otettiin pieni road trip takaisin kaupunkiin ja lennettiin Fidzille. Siellä meni pari päivää lentoa odotellessa. Ja tuli todettua, että Nadi tuntui lähinnä pienois Intialta. Ei oo kiire siihen kaupunkiin takaisin.. Aika siis suunnata Austraaliaan!

Viiden viikon reppureissupaikkojen jälkeen on hankala kuvata tunnelmia isossa kaupungissa. Ihmisiä! Kauppoja, josta voi ostaa mitä haluaa, milloin haluaa! Kuumaa vettä suihkussa!! Aika hienoa pitkästä aikaa. Samalla oli outoa pukea. pitkät housut ja kengät. Tuleekohan enää ikinä jaksoa, jolloin ei pitäis muuta kuin shortseja ja flip floppeja yli kk..

Eka ilta menikin mukavasti. Oltiin otettu yhteyttä Fidzillä tapaamiimme kanadalaisiin, jotka asuu nyt täällä Austraaliassa, Jill:iin ja Brian:iin. Niinpä he sitten tulivat meidän luo tänne. Jee! Niinpä sitten vietettiin iltaa porukalla ja käytiin irkku-pubissa. Hauskaa! Näitäkin kavereita pitää joskus päästä moikkaamaan Kanadaan. Mistä vaan riittäs rahat ja lomat kaikkiin suunniteltuihin reissuihin..

Mut nyt on aika vähitellen alkaa toteuttaa suunnitelmaa. Ekaksi vähän nähtävyyksiä, oopperataloa ja muuta sellasta.. Sitten shoppailemaan surffikamaa! Pitää yrittää heittää pois jotakin vanhoja vaatteita, että saa lennoille vietyä edes vähän uusia juttuja.:) eli ei kannata hirveästi odottaa tuliaisia sinne Suomeen. Rinkat on täynnä ja painorajat tulee vastaan..;)

- tee

Rauhallinen paratiisi

Nyt tuli lottovoitto. Täysosuma kuin kylmä kokis kesähelteellä.. Hymyä riittää kuin Naantalin keksillä vai miten se oli. Oli nimittäin aika vaihtaa jo paikkaa, kun turistien suosiossa olevan paikan meluisat ruokailut sai riittää. Niinpä suunnattiin kohti lähellä olevaa pikku saarta nimeltään Namua ja otettiin norjalaiset pariskunnat mukaan.

Ja paikka osottautui melkoiseksi paratiisiksi! Jo matka saarelle antoi hyvän kuvan. Pääsaarelta piti soittaa tai heilutella saarelle, että tulkaapa hakemaan. Vaikka laskuveden aikaan koko matkan olis ehkä voinut kahlatakin, sen verran matalaa vesi oli. Tosin tavaraa oli paljon mukana, kun saarelta ei voinut ostaa mitään ja juomavesikin piti ostaa.. Paikka oli myös kuuluisa kilpikonnistaan ja niitä olisi pitänyt näkyä matkalla vaikka kuinka paljon. Mut eipä niitä näkynyt.. Onneksi veneenkuljettaja oli sellaisen nähnyt meitä noutaessa ja otti kyytiin. Sitä me siinä hetki ihmeteltiin ja sitten päästettiin vapaaksi. Hauska otus!

Saari itsessään oli vulkaanisesta kivestä koostuva mäki, joka pilkisti merestä. Koko saarella on vain yksi pieni ranta tasaisella alueella, ympärillä jyrkkä mäki viidakkoineen. Rannalla on vain 10 pientä falea, joten porukkaa ei mahdu paljoa. Aluksi oltiinkin ainoat asikkaat..tuntu kuin oltas oltu omalla saarella. Ja koko saarella ei ollut sähköjä. Niinpä illat vietetään myrskylyhdyn valossa. Aika hieno telttailufiilis. Varsinkin, kun täällä falet on kookoslehti seinäisiä eikä mitään muovi hömpötystä..

Mut paikan hienoin puoli on vielä kertomatta. Eli suihkut. Ne on ulkona ja seinät on tehty harkoista. Seinä yltää suurinpiirtein olkapäihin ja kattoa ei ole. Seinästä törröttää vain muoviputki, josta tulee sadevesisäiliöistä vettä. Ei ole oikein sanoja kuvailemaan kuinka hienolta tuntu käydä suihkussa illalla myrskylyhdyn valossa ja katsella miljoonia tähtiä. Ihan mieletöntä!

V&J jäi meidän kanssa tänne muutamaksi yöksi. Ja sinä aikana kierrettiin saari ympäri (pelottava kokemus, kun toisenpuolen aallot oli ihan liian isoja ja ihan liian lähellä liukasta kivirantaa), kiivettiin mäen päälle, snorklailtiin (nähtiin riuttahai ihan läheltä! N 1.5m pitkä) ja retkeiltiin. Mukavan leppoisaa ja tuntu oikein akkuja lataavalta lomalta. A myös sai V:ltä oppitunteja virkkaamisesta, jonka lopputuloksena syntyi hieno kännykkäpussi. Seuraavasta kaupungista pitääkin kuulemma kuumeisesti sitten etsiä omat koukku ja lankaa..:)

- tee

Fale-elämää

Sää on taas mitä parahin ja falessa elo maistuu. Rantaviivaan on noin 5 metriä ja vaakaan kasvaneet palmut reunustavat matalaa majaamme. Ranta on todella upeassa kunnossa. Vähän kauempana rannasta aallot iskeytyvät riutan reunaan nostaen suuria vaahtopäitä.

Ollaan vietetty paljon aikaa norjalaispariskuntien kanssa. Saatiin lainata V&J:n snorklailuvarusteita, ollaan pelattu paljon korttia, juteltu jonninjoutavia ja otettu rennosti. V opetti mut virkkaamaan ja nyt tarttee metsästää jostain virkkuukoukku ja lankaa. Kaikkien sukulaisten joululahjat on jo suunniteltu :)

kohta on taas aika jatkaa matkaa, tietysti norjalaisvahvistusten kanssa. 3 yötä on tarpeeksi tässä ilmeisen suositussa paikassa. Toivottavasti seuraavaksi löytyy jotain rauhallisempaa. Tavoitteena vähemmän turisteja ympärillä.

-A-

TALOFA!

Saavuttiin Samoalle 14. päivän aamuyöstä sen jälkee ku oltiin lähdetty Fidziltä 14. päivän illalla. Tarkan sikainfluenssa syynin ja kuumeen mittaamisen jälkeen löydettiin ku löydettiinki meille tarkotettu kyyti ja päästiin majapaikkaan. Kirjat ja netti lupaa aina liikoja. Princess Tui Inn oli ei niin hieno ja ei niin rannassa ja ei niin omaa vessaa. Noh, 4 aikaan aamuyöstä uni tuli kuitenki nopeesti.

Seuraavana päivänä oli suuri väsy ja kaikki harmitti. Lähettii kuitenki kävelee kohti keskustaa ja selvis ettei majapaikka ollukaan niin keskustassa. Päästiin kuitenki Apian (pääkaupunki) markkinoille menoa ihmettelemään. Ja taas tuli ostettua kaikenlaista pientä ja tarpeellista :)

päivälevon jälkee harmi taas kasvo ku huomattiin et meijän rinkat on pengottu ja kaikki vähänki arvokas viety. Päivän sinetöi ku supermarketista ostettu viini osottautu ehtoollisviiniks tavallisen sijaan. Syytän sattuneesta kierrekorkkipakkoa ja prosentin lumoa, 17,5%.

Seuraavana aamuna lähdettiin norjalaispariskunnan V&J kans kohti saaren kaakkoisosaa. Satuttiin samaan majapaikkaan ja päätettiin jakaa taxi kerta suunta oli sama. Matkanvarrella pysähdeltiin nähtävyyksille; uitiin luolavesialtaassa, ihailtiin vesiputouksia ja otettiin kuvia kauniista vuoristomaisemista. Saman reitin oli valinnu moni muukin turisti ja törmättiinki toiseen norjalaispariskuntaan A&A, joka oltiin tavattu ekan kerran Fidzillä ja myöhemmin samalla lennolla :) Myöhemmi päivällä majottauduttiin kaikki saman rannan varteen. Seuraavat 3 yötä tulee menemään falessa. Fale on pieni puupölkkyjen päällä seisova huvimaja. Seiniä ei periaatteessa ole. Illalla lasketaan alas muovisen perunasäkin kaltaiset kankaat, jotka rajaavat huoneen ja tuovat yksityisyyttä. Ihan toimiva ja ainakin maanläheinen ja hyvin ilmastoitu ratkaisu. Kunhan ei sada. Ja illalla alkoi sataa. Koko yön satoi ja tuuli. Meidän fale oli aivan rannassa ilman minkäänlaista tuulensuojaa. Tuntui kuin koko hökkeli olisi lähtenyt lentoon. Säkit paukkuivat puutukia vasten ja aallot pauhusivat. Siinä ohuilla patjoilla maatessa oli kovin pieni olo.

-A-

Taas aurinkoa!

Aurinko paistaa taas täydeltä terältä! Vain muutama pouta pilvi siellä täällä ja pääsaaren päällä vähän enemmänkin.

Nousuvesi ja eilisen tuulen nostattamat aallot ovat tuoneet rantaan kaikenlaista. Meriruohoa löytyy rantaviivan yläpuolelta tasaisena viivana tai sieltä täältä isoina myttyinä. Vaikka aivan meren rajassa onkin pehmeää ja upottavaa hienoa hiekkaa, on ylemmäs ajautunut isompia ja terävämpiä kiviä, korallin ja simpukan kappaleita sekä muuta karkeampaa ainesta. Seasta löytyy vaikka mitä roskia: muovi- ja lasipulloja, korkkeja, varvassandaaleita. Vaikka kenkiä löytyykin paljon, eivät määrät silti vedä vertoja intian kadotetuille kenkävuorille.

Huomenna vaihtuu maa. Samoalle mentäessä ylitetään myös päivämääräraja. Eli nyt kun ollaan Suomea 9h edellä ni huomen ollaan 14h jälessä :D mahtavaa! Takas tullessa sit taas menetetään päivä. Mut saadaan tunteja takas ku lennetää länteen päin :) rankkaa matematiikkaa.

Aurinkorannat kuittaa ja kiittää
-A-

Sadepäivä

Tuuli on laantunu vaikka sade vielä vähän ropiseekin peltikattoon. Vaatteita roikkuu kuivumassa vieresellä sängyllä. Ne on kastunu kun on käyty lounaalla ja kahvilla.

Oon piirtäny T:n käteen mustekynällä tatuointeja. Kilpikonnan ja ankkurin. Se ei luvannu ottaa niitä oikeesti. Löysin maasta jonku hukkaaman napakorun. Pelattii maailman tylsintä peliä; tikarappu-peliä. T voitti, ylläri. Harjottelin yksikseni yatzya, koska T voittaa siinäkin aina. Ja mä oon huono häviää. Se ei pelaa sitä enää mun kanssa. Enää 3h dinneriin.

- A

Suklaapatukkasaari (Bounty Island)

Sataa. Sataa ihan kaatamalla. Ja ukkostaa. Salamat on upeita ja selväpiirteisiä ku ne iskee tulta. Ihan ku Suomen koko vuoden sadevesimäärä tulis kerralla alas.

Ei oo kauheesti mitään tekemistä. Kirja etenee hyvää vauhtia ja matkapäiväkirjaan on vuodatettu kaikki tunteet. Leffoja vois kattoo. Tässä se aika menee hempeillessä ;)

Onneks tää kämppä on veden pitävä. Ainakin vielä. Pyykkiäkin pitäis pestä, mut eihän se tässä säässä missään kuivu. Vois tietty hakee punkkupullon ja naatiskella siitä. Kynttilöitäkin olis tarjolla, vois leikkiä telttaretkeä. Jokohan se olis taas ruoka-aika?

-A-

Pienen pieni party-saari

Viimeiset kaksi päivää onkin vierähtänyt pienellä saarella ja resortissa nimeltä Beachcomber. Saari on todellakin pieni, sen ympäri kävelee helposti 10ssä minuutissa. Ja se sijaitsee jo hyvin lähellä pääsaarta, jossa lentokenttä on.

Tämä resortti on rakentanut itselleen bile-saaren maineen. Webbisivut mainostavat isoja bileitä ja hyvää menoa. Kuvat on kuin coca cola-mainoksesta, ihmiset hymyilee, paljon värejä ja kaikki on onnellisia. Onneks oltiin vähän jo kuultu saaresta ja oltiin osattu pistää odotuksia vähän alaspäin.. Täällä mitään isoja bileitä ole! Toki dj luukuttaa musiikkia yömyöhään ja puitteet on kohillaan. Baariin mahtuisi varmasti satoja ihmisiä ja näkyy siellä hiekkatanssilattialla silloin tällöin muutamia keinumassa. Mut ei näitä hyvällä tahdollakaan isoiksi bileiksi voi sanoa.. Tosin me istuttiin iltaa torstaina. Ja perjantaina oli "oltiin ulkona koko päivä ja eilen maistui rommikola" väsymys ja sänky kutsui aikaisin. Mut baarissa oli kuulemma ollut ihan hyvä meno.. No, lompakko kiittää.

Mut eipä siinä, paikka on silti hyvä. Puitteet ovat kohdillaan. Löytyy jopa rannalla oleva poreamme ja viidakko minigolf. Huoneet ovat ihan kivoja, vesi kuumaa ja ruokaa paljon. Mut toisaalta meidän wc:n haju intia luokkaa ja pönttö teki lakon. Mut jotenkin sitä on tällä reppureissulla tottunut kaikkeen kakkosluokkaan, joten ei tunnu nämäkään kovin pahoilta haasteilta. Mut oottakaapa, että tullaan takas, niin palataan valitus-moodiin niinku kunnon suomalaisen pitääkin!;)

Mut tänään taas matka jatkuu. Kohteena on vieressä oleva Bounty-saari. Siellä vietetäänkin sitten viimeiset 4 yötä Fidzillä. Mihin tää aika on kadonnut?! Kuukausi heilahtanut ihan hetkessä.. Ärsyttävä vain odotella, kun huone pitää luovuttaa klo 10 ja vene lähtee vasta klo 17. Ja tottakai tälle päivälle sattui ensimmäinen pilvinen päivä kahteen viikkoon! No, istutaan ruokalassa, luetaan ja katotaan ekaa kertaa telkkaa viikkokausiin. Sieltä tulee myytinmurtajat. Uusinta. Tottakai.

- tee & A

Parhaat paikat

Kerrotaanpa hieman edellisestä pysähdyspaikasta, jossa yhteydet pimenivät muutamaksi päiväksi, eli Octopus-nimisestä resortista. Tämä oli meidän ennakkotietojen mukaan paras paikka koko Yasawa-saarilla. Kaikki olivat paikkaa kehuneet ja olipa se saanut oman erillisen maininnan Lonely Planet-matkaoppaassa kirjoittajan valintana. Ja paikka kyllä täytti kaikki odotukset.

Olosuhteet resortissa olivat todellakin kohdallaan. Iso merellepäin avonainen ruoka/baaritila oli varustettu isolla terassilla, jossa oli uima-allas ja pehmustettuja puisia rantatuoleja. Altaan reunalla oli myös iso pehmustettu sohva-alue, jolla oli mukava köllöttää. Ravintolaan oli laitettu hiekkalattia ja iltaisin tunnelma oli todella miellyttävä, kun valoja himmennettiin ja myrskylyhdyt tuotiin pöytiin.

Resortin ruokia oli myös mainostettu etukäteen eikä kyllä turhaan. Ruoka oli mahtavaa! Toisaalta edellisen pysäkin eli Oarsmanin jälkeen mikä tahansa ruoka olisi ollut hyvää, mutta tämä läheni jo taivaallista. Baari oli myös hyvin varusteltu, mutta hieman kalliimpi kuin muissa paikoissa. Tutustuttiin kuitenkin mukavaan kanadalais pariskuntaan ja he tarjosivat omilla tax free juomillaan meille yhden mukavan tissutteluillan. Vaikka täällä väsymys tuli taas paikalliseen tapaan todella aikaisin ja oltiin varmaan ennen puoltayötä nukkumassa..

Tämä oli ensimmäinen paikka, jossa meillä ei ollut omaa vessaa käytössä vaan yhteiseen vessaan aina tie vei, kun "nyt on pakko" huusi rakko. Mutta tilat olivat lähellä ja niin siistit ettei se haitannut ollenkaan. Lämpimät hyvät suihkut vielä kruunasivat tilat. Meidän huone oli uusi ja siisti, sänky ekaa kertaa nautittavan hyvä. Minkäänlaisia kaappi taikka hyllytiloja ei taaskaan tosin löytynyt.. Pyyhe lattialla sai ajaa vaatekomeron asiaa.

Koska paikan aktiviteetit eivät maksaneet mitään, tuli tehtyä muutamia hauskoja juttuja. Käytiin esim kylävierailulla tutustumassa paikallisiin oloihin ja ostamassa käsitöitä. Ja kuvattavaa oli kylässä todella paljon! Olosuhteet ovat suht alkeelliset mut eipä täällä hirveitä tarvikkaan ja paikalliset ovat onnellisia. Toinen hieno kokemus oli ulkoilma leffa. Resortti levitti uima-altaan viereen kankaan ja näytti leffan. Siinä sitä maattiin sohvalla kauniin tähtitaivaan alla ja katottiin leffaa poppareita syöden. Aika kokemus.:)

Kokonaisuudessaan tämä paikka tuntui lomalta loman sisällä. Taas tutustuttiin kivoihin ihmisiin, tehtiin paljon hauskaa ja otettiin aurinkoa. Snorklailemassakin käytiin ja nähtiin mm pikku mustekala! Sukeltamaan tekis mieli, mut mun korvat ei oo vieläkään täysin toipuneet, joten pakko vaan odotella josko ne tästä vielä..

Tätä paikkaa tulee varmasti vielä ikävä, mut taas oli aika jatkaa matkaa. Seuraavana vuorossa haastavan kuuloinen eco resortti..

- tee

ps. Kenraalilla on hienot viikset! Kiitos muistamisesta.:)

pps. Mr Kaulakiikku, miten se teidän lomalla-biisi meni? Jotenkin tosi positiivisesti? ;)

ppps. Kummitustädille kovasti terkkuja! Ja äitille tietty kun levitit osoitetta, hieno homma!

Oma koti kullan kallis

Kookospuiden katveessa, riippukeinussa lämpimän auringon alla sitä ei voi sanoa et olis ikävä suomen sateista kesää mut muutamaa asiaa sitä kaipaa:
- kavereita
- äitiä
- teemun äitin ruokia
- dippikastiketta
- omaa paksua peittoa
- teemun sänkyä
- kebab-majoneesi pizzaa
- tv:n katteluu yhdes
- siideriä
- tummaa leipää

Nyt tarttee kääntää kylkeä ettei pala... ;)

- A

Tällaista täällä...

Elukoista

Täällä viipottaa jos jonkin sortin sittissontiaista ja hämähäkkiä. Ei mitään sen suurempaa tai vaarallisempaa. Vaikka hyppivät hämähäkit eivät erityisesti miellytäkään. Torakoita on näkynyt yllättävän vähän. Hyttysiä ja muurahaisia sitäkin enemmän ja pohjoismainen veri näyttää maistuvan erityisen makealle.

Sukelluskurssin aikana ollaan nähty mm. vaarallinen lion fish. Ollaan snorklailtu 4metristen rauskujen kanssa ja nähty pieni mustekala. Merikäärmeitäkin uiskentelee rantavesissä. Kilpikonnan ku viel näkis. Hailla ei olis niin väliä, mut kaipa sellanenki tarttee viel nähdä.

Rannat vilisee taskuravun näkösiä pieniä vipeltäjiä. Ne on niin hiekan värisiä ettei niitä edes huomaa ennen ku ne ampasee karkuun. Ja vikkeliä ovatki! Nostavat koko rapuruumiin korkealle ja kipittävät sivuttain kuin korkokengillä.

Toiset ravut ovat kierteisen simpukan sisällä. Kulku on hitaampaa ja ravut vetäytyvät kuoreensa kun niitä lähestyy. Ne tulevat kuitenki ulos nopeasti kun ne nostaa kädelle ja kutittavat sormenpäitä. Näillä ravuilla kilpaillaan. Rapu joka pääsee nopeimmin hiekkaan piirretyn ympyrän keskeltä ulos on rapuracen voittaja. Ja eikun vetoa lyömään! :)

Asumuksista

Resortit ja bungalovit on kaikki erilaisia vaikka kovin samanlaisia ovatkin. Edellisessä paikassa meillä ei ollut omaa vessaa vaikka mökki olikin siisti, kohtalaisen uusi ja hyvin hoidettu. Yhteistilat olivat kuitenkin hyvin hoidetut ja lämmitä vettä piisasi. Nykyisessä majassamme olisi tilaa 5 henkiselle perheelle mutta tyhjennämme rinkkamme muille sängyille. Kaappeja ei ole ollut yhdessäkään majassa. Lämmintä vettä ei tule. Hanavesi on kuitenkin juotavaa mikä on harvinaista. Ja sähköt ovat olleet poikki koko saarelta jo pari päivää. Sänkyä suojaava moskiittoverkko on kuitenkin yläopastaan leveä eikä roiku jalkojen päällä. Katto on tehty kookospuun lehdistä ja alimmat ovat tietenkin homeessa. Katon ja seinän rajassa on aukko ja tuuletus toimii. Kaikissa ikkunoissa ei ole laseja. Mihinkä niitä tarvitsisi. Onneksi ei sada. Päivät kuluvat suurimmaksi osaksi rannalla ja ulkona. Elo on leppoisaa ja mukavaa.

- A

Ruoka ja juoma

(Tämä viesti kirjoitettiin 5 päivää sitten lautalta ennenkuin saavuttiin seuraavaan resorttiin. Kentät kuitenkin loppui eikä sitä saatu lähetettyä ennenkuin jatkettiin taas matkaa. Mut tässäpä tämä..)

Otetaanpa pieni kunnianosoitus viime kesän ruokalokille ja kerrotaan hieman paikan ruuista..

Koska nämä paikat täällä ovat enemmäin tai vähemmän turistipaikkoja, on ruokakin usein sen mukaista. Ei mitään ihme hienouksia vaan lähinnä ruokia, joita kaikki ehkä syövät. Joka resortissa on aamupala ollut klo 8 ja jopa A on lähtenyt kiltisti aamulla aikaisin syömään. Pari kertaa on jätetty aamiainen väliin, kun ei oo jaksettu.. Ja yleisesti ottaen aamupala on mannermainen. Eli paahtoleipää, muroja, hedelmiä ja amerikkalaisia pannukakkuja. Valkoinen leipä alkaa tulla jo korvista ulos mut onneksi paikallinen ananas on mahtavaa! Ei taida vähään aikaan purkkiananas maistua.. Ja täällä taitaa tällä hetkellä olla papaijakausi, kun sitä tyrkyttävät joka aterialla. Poikkeuksiakin toki on löytynyt: mummola-paikassa saatiin aamulla myös mahtavaa kaurapuuroa! Oli kyllä tehty voihin ja maitoon, niin maukasta se oli. Ja paikallinen tee on hyvää. Kahvi on aina pikakahvia, joten sitä ei varmaan tarvi hirveästi kehua.

Lounas taas tulee nopeasti aamupalan jälkeen klo 12 ja sen sisältö on lähinnä yksittäinen annos jotain perusruokaa. On ollut spagettia jauhelihakastikkeella, vihannespitsaa, inkiväärikalaa, burgeria ja kaikenlaista muuta ala carte tavaraa.. Juotava on yleensä vettä. Paikalliset vesivarat on aika vähäiset, joten mekin juodaan useasti sadevettä. Hyvää ja puhdasta. Ei tulis kotona mieleen juoda moista. Aikalailla tylsää syötävää nämä lounaat siis. Mikään ei erityisesti pomppaa ehkä mieleen. Lounas onkin täällä ollut sellainen pikku tankkaus, että jaksaa päivän ennen illallista..

Illallinen onkin sitten päivän tärkein ateria. Se tarjoillaan yleisesti ottaen n klo 19 eli lounaan jälkeen nälkä on yleensä jo melkoinen tässä vaiheessa. Tarjolla on aina erilaista alkukeittoa, josta toistaiseksi oma suosikkini on ollut Mantarayn hieman mausteinen tomaattikeitto,jota piti ottaa ihan kaksi satsia. Itse ruoka on taas yllättäen tavallista. Tarjolla on paljon kanaa erilaisissa muodoissa, lähinnä kuitenkin ihan vaan paistettuna. Pettymykseksi paikallista tuoretta kalaa on harvoin tarjolla. Toistaiseksi saatu vasta noin 3 kertaa sellaista. Ja silloin se on ollutkin hyvää! Lisää sellaista saanko pyytää! Lisukkeitakin on ruuan kanssa ollut monenlaista. Välillä on jopa saatu hyvää pottumuusia. Ja kerran saatiin munakoisoa, joka oli paistettu pannulla munan ja suolan kanssa. Todella nam!

Viimeisenä ruokalajina on jälkiruoka. Se on lähinnä jotain hedelmää kuten esimerkiksi vesimelonia tai papaijaa (jee..). Joskus se taas saattaa olla jotain vaalean leivän ja muffinsin välimuotoa. Ihan jees, mut ei mitään ihmeitä. Taaskaan.

Eli yhteenvetona voidaan sanoa, että ei Fidzille kannata ruuan takia tulla. Se on ok, mut ei vie kieltä mennessään. Tosin innolla melkein odotan meidän seuraavaa pysäkkiä Octopus resorttia, jossa pitäisi olla mahtavat ruuat.. Yleistasoa on helppo parantaa, mut katotaan voittaako se mummola-paikkaa ja sen kokkauksia. Kerromme testien tuloksista seuraavissa numeroissa. Ehkä.:)

Ja sitten vielä loppuun pieni pyyntö jollekin avuliaalle. Muistaako kukaan miten casino-niminen korttipeli menikään? Pöydälle jaettiin jonkinverran kortteja ja niitä yritettiin kerätä omassa kädessä olevien korttien pistemäärien mukaan. Siitä sai sitten mökkejä ja eniten pataa kerännyt tyyppi sai lopussa pisteitä yms.. Tarkkoja sääntöjä ei nimittäin muisteta ja maija, paskahousu ja gini rommi on jo pelattu puhki.:) muitakin hyviä korttipeliohjeita saa pistää tulee joko tänne tai mun mailiin.:)

- tee, lautalta

ps. Kiitos Jaakko!-viestistä :)

Tylsää!

Hohhoi, taas tuli pilvinen päivä. Ja se meinaa monesti tylsyyttä täällä enemmän kuin kotona. Ei ole kuin pieni mökki jossa oleilla tai sitten ulkona, jos ei sada. Eli paljon on tullut makoiltua niin riippumatossa kuin sängyssäkin. Kirjoja ja leffoja kuluu. Onneksi tuli ladattua 29 leffaa ipodeille.:) mulla on jo 4:s kirja menossa täällä, kiitos kirjavaihdon. Eli periaattella jätä kirja, ota kirja saa eri resorteissa vaihdella lukemisia. Me yritetään aloittaa perinnettä ja kirjoitetaan aina kansilehdille jotain kirjan historiasta.. Löydettiin jopa suomalainenkin kirja! Tuntu melkoiselta aarteelta.

Mut ei pidä valittaman! Kyllä asiat on oikeastaan aika hyvin jos pitää siitä valittaa, että pitää maata shortsisillaan riippumatossa ja lukea kirjaa.:) Tosin kun aurinko ei paista, niin aurinkokenno ei saa energiaa ja tällöin taas suihkuvesi ei lämpeä paljoa. Mut on se silti ihan ok, kun vertaa edelliseen paikkaan, jossa oli vain kylmää vettä niinkuin kenraali Mao:lla Iin Haminassa konsanaan..

Täytyy samalla myötää, että pikkuisen on jo koti-ikävä. Reissu on jo tosin puolivälissä, joten ei mee enää pitkää, että pääsee äitin rössypotulle. Töihin ei kyllä oo kiire. Voisko joku sanoa Kokolle, että mulla on nuha seuraavat 3kk ja tuun töihin vasta syksyllä? Vois jatkaa vähän reissaamista. Melkein hauskinta tässä onkin ihmisten tapaaminen. Täältä on löytynyt muutama aivan mahtava tyyppi ja alustavasti jo puhuttu pikku porukan uudelleen tapaamisesta. Tällaisissa reppureissu paikoissa löytyy paljon samanhenkistä porukkaa..

Mut mitäpä tähän muuta.. Vähitellen toivois jo tervettä päivää näkyvän meidän reissulle. Ja viestit ei näytä tulevan täältä tai tänne perille. Joten maili tai fb on paras keino pitää yhteyttä. Amgc:llekin pistin mailin, mut en on varma muistinko osoitteen oikein..

Ja sitten loppuun vielä suuret kukkaisat onnittelut anopille synttärien johdosta!!:)

- tee, kaukaa

Fidzi-time

Olo on laiskan raukea. Aika on menettänyt merkityksensä. Riippukeinu on kiinnitetty kahden palmun väliin ja lehtien lomasta näkyy vihdoin sinistä taivasta ja aurinko. Viimepäivät tuuli on myllännyt maata mutta viimeöisen sateen jälkeen ilma on kirkastumaan päin. Vihdoinkin aurinkoa! Ihan vielä ei siis kannata vertailla rusketusta, häviöllä ollaan iskä.

Eilinen päivällinen päättyi siis kava-istujaisiin. Tuo kuravelliltä näyttävä seurajuoma valmistetaan pippureihin kuuluvan kasvin juurista. Juurijauhe sekoitetaan veteen ja juoma on valmista. Jauhetta myydään pienissä annospusseissa ja sitä tuodaan pääsaarelta. Pussi maksaa dollarin, n.30 senttiä. Isoon pataan uppoaa kuitenkin useampi pussi. Ben jakaa juomaa vuorotellen. Ennen kookoskulhon vastaanottamista kädet tulee lyödää yhteen jonka jälkeen sanotaan Bula! Koko kulho on tyhjennettävä kerralla. Sisällön määrään voi kuitenkin vaikuttaa pyytämällä low tide (vähän) high tide (paljon) tai tsunami (ammattilaisten annos). Pyytämäni low menee alas mukisematta. Maku on... Sitä miltä nayttaa; kuravesimäinen. Ei makea, ei ihan suolainenkaan. Jälkimaku on ehkä hiukan anismainen. Juoma saa kielen kärjen heti puutumaan. Siinä jutellessa ja iltaa istuessa olo on mukava. Olo ei kuitenkaan missään nimessä vastaa humalaa, ei edes useamman kulhollisen jälkeen. Juoman onkin tarkoitus auttaa nukkumaan ja sen vaikutus on rauhoittava. tilaisuus on kuitenkin sosiaalinen ja tuo meitä lähemmäs paikallisia. Uni on makoisa etenkin kun torakat on myrkytetty.

Lyhyt fidzin oppimäärä;
bula = tervehdys, tervetuloa, hyvä fiilis (ja paljon muuta)
vinaka = kiitos
vinaka vakalevu = kiitos paljon
taki = lisää (kavaa)
maca (laus. matha) = tyhjä (kava kippo)
uro = seksikäs (teemu)

sunnuntai. Olemme sonnustautuneet pitkiin vaatteisiin. Eilisen kava-pöydän ääressä tuli juttua kirkosta ja sinne on nyt siis suunta. Vanha Millie tarpoo määrätietoisesti edellä. Pieni katolilais kirkko ei muistuta mitenkään meidän korkeuksiin kohoavia temppeleitämme vaan on kauniin vaatimattoman mutta uuden näköinen talo. Sisällä kirkossa on takana pari penkkiriviä, suurin osa kansasta istuu lattialla. Lapset ovat linnoittautuneet eteen. Suurimmalla osalla on kokovalkoinen asu. Eräs mies esittäytyy ja lainaa minulle englanninkielistä psalmikirjaa, messu on fidziksi. Kirkollismenot kestävät noin tunnin. Aika kuluu yhdessä laulaessa, ehtoollisella, raamattua lukien ja papin saarnatessa. Pienimmät lapset menettävät pian malttinsa ja juoksentelevat ympäriinsä. Osa nukahtaa. Yksi äiti vaihtaa vaippoja. Touhua on mukava seurata. Kokemus saa hyvälle tuulelle, onnelliseksi.

- A

Mummolavierailu toisella puolella maapalloa

On sunnuntai ja me ollaan kolmannessa kohteessamme täällä Fidzillä. Manta Ray:n jälkeen oli vuorossa resortti nimeltä Korovou. Sellainen pikku turistipaikka, jossa oli uima-allas ja ei toisaalta mitään ihmeellistä.. Perus meininkiä: turistiruokaa, muka paikallista tanssia ja jotain ohjelmaa. Kaikki oli vähän samaa kuin edellisessä paikassa, mutta vähän kehnompaa. Niinpä otettiin iisisti ja koitettiin ruskettua aina kun aurinkoa näky..

Kahden yön jälkeen oli aika vaihtaa taas majaa ja tavoitteena Otto&Fanny niminen paikka. Pienten kyyti sekoilujen jälkeen päästiinkin tänne ja tää paikka on mahtava! Pieni ja idyllinen paikallisen vanhan pariskunnan paikka. Henkilökunta mahtavan mukavaa ja ottivat vastaan kuin oltas vanhoja tuttuja. Muutenkin tää paikka on kuin omaan mummulaan tulis. Hiljaista, rauhallista ja semmoinen vanhan paikan tuoksu. Ja kun me oltiin aluksi ainoat vieraat koko paikassa, niin tuli aika hieno fiilis. Täällä rentoudutaan ja maataan riippukeinussa seuraavat kolme päivää!

Illallisella fiilis omasta mummolasta senkun voimistui. Ruoka täällä on käsittämättömän hyvää. Sellaista simppeliä perus ruokaa. Mut se on hyvää. Ja sitä on paljon! Niinku mummulassa aina pitää olla. Eka illallinen oli kokonainen paistettu kana vissiin 5:llä lisukkeella vain meille kahdelle. Burb. Sanoinko muuten jo, että se ruoka oli hyvää? Tekis mieli palkata tämä kokki Harry meille Suomeen..

Tämä paikka todellakin ansaitsee paikkansa Fidzin parhaimpina paikkoina. Harmi vaan, että kärsivät siitä, että kuljetusta hoitavan ison veneen yritys sortaa tätä paikkaa ja he käskevät ihmisten välttää tätä paikkaa tai vaikeuttavat kuljetuksia. Siksi mekään ei meinattu tänne päästä. Iso vene ei vain kuuluttanut koko paikkaa ja me kökötetään vain odottaen.. Onneks kaikki päättyi lopulta hyvin ja täällä ollaan..

Tää on ehkä eka kerta, kun päästään näkemään vähän enemmän paikallista meininkiä. Koska muita vieraita ei juuri ole, niin on tutustuttu henksuun. Eilen illalla vietettiinkin perinteisti fidziläisten iltaa eli juotiin Kava-nimistä juomaa niiden kans. Se on tehty jonkun kasvin juurista ja näyttää lähinnä kuravedeltä. Maistu se ei juuri millekään, mut se on lievästi narkoottinen. Mikä tarkoittaa sitä, että jos juot sitä paljon, niin kieltä vähän kutittaa.:) Hauska ilta oli ja nähtiin oikeaa vieraanvaraisuutta.

Fidziläiset on kai yleisesti ottaen aika uskonnollista porukkaa ja sunnuntai onkin täällä kirkko- ja lepopäivä. Mentiin vanhan Milli rouvan mukana paikalliseen katolliseen kirkkoon vähän kattomaan meininkiä. Ja oli hieno kokemus! Ei niin melankolinen meno kuin suomessa. Ihmiset laulaa hyvin porukassa niinku kaikki ois sovittu hyvin etukäteen, paikalla on paljon eloisia lapsia ja vaikka palvelus pidettiin Fidzin kielellä, niin pappismies toivotti meidät tervetulleiksi alussa englanniksi. Ja kyllä ne lapset meitä ihmettelikin.

Mut nyt riittää kirjoitus tältä erää. Käykää kurkkaa uusia kuvia. Ja muistakaakin tykätä niistä, kun paikallisella yhteydellä meillä tais mennä 2h niiden lataamisessa!;)

- tee, riippumatosta

BULA! fiji jatkaa...

Ollu aivan uskomatonta! Sanoinkuvaamatonta. Vaikka pari päivää sato kaatamalla ja koko buree tulvi kastellen kaikki kamat, on täällä ollu aivan mahtavaa. Aucklandista saatu nuha muuttu pahaks keuhkoputkentulehdukseks joka omalta osaltaan on vastustanu, mut eipä meitä mikää tunnu tääl pidättelevän ;)

Ollaan tutustuttu aivan mahtaviin ihmisiin. Jake ja Sarah oli naapuri bureen pariskunta Melbournesta. Yhtä tyhmä huumori ku meillä. Jake tekee musiikkia työkseen ja tulipa sitä nauhotettua pari lausetta suomeaki house-biisiä varten. Sukellusopettajapariskunta Joe ja Naroa (britti+espanja) varmisti et saadaan sukellusluvat ja vietettii paljo aikaa myös maankamaralla. Luke, irkku, ja Svenja, saksa sukelsi ja juhli myös samassa seurassa. Opittii uus tapa juoda tölkkiolutta, shotgun. Menee muuten nopeesti! Ja uus juomapelikin opittii. On kaverit kotiintuomisia! ;)

Sukelluskurssikin saatiin tosiaan suoritettua kipeydestä huolimatta. Tehtiin yhteensä 6 sukellusta. Ekalla kerralla ei tarttenu hallita omia varusteita mut sit jo mentiinki täysillä :D mä muutaman kerran turvauduin vielä Joen käsiin, esim. Luolasukelluksella. Että mä inhoon ahtaita paikkoja! Merenalanen maailma on kyllä upea. Nähtiin paljon korallia ja värikkäitä kaloja, rauskuja, mureena, merimakkara, lionfish... Siistiä! Auringonotto on jääny lähes kokonaa ja ollaa vaa sukellettu :) T:n korvat vaan alko reistailee. Toivottavasti ne siitä aukeaa.

Mitäs muuta... Tähtitaivas on upea, nousu- ja laskuvesi huomattavia ja pimeä tulee yllättävän nopeesti. Yks aamu lähdettii snorklaa 5 metristen rauskujen kans (Manta Ray)! Upeita otuksia. Tultiin eilen uuteen resorttii, Korovou. Ihan kiva paikka. Nyt pari päivää vaan aurinkoa! :)

- A

Bula! Fidzi huutelee..

On siis aika siirtyä Fidzin Yasawa saariryhmään, jossa hengaillaankin seuraava kuukausi. Näillä on toimiva kuljetussysteemi. Iso katamaraani tekee yhden ringin päivässä isojen saarien luona. Siitä aluksesta sitten noukitaan pikku veneisiin aina eri saarille menijät. Nopeaa ja helppoa.

Tämä Yasawa saaret on sellainen reppureissaus paikka. Majoitukset eivät ole missään varmaan mitään luksusta, mut saaret ovat toinen toistaan hienompia. On mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea löytyy kuukaudessa.

Meidän eka pysähdyspaikka on nimeltään Manta Ray Resort. Tarkoitus on olla täällä viikko ihan vaan siitäkin syystä, että pitäs saada käytyä sukelluskurssi täällä ollessa. Tosin vielä ei oo päästy muuta kuin teoriaa lukemaan, kun odotellaan joskos A:n Uudessa-Seellannissa saama flunssa vähän hellittäs. Ois sukeltaminenkin helpompaa.. Mut tää on tosi hieno paikka! Meillä on oma pikku maja n 10m merestä. Tekemistäkin on riittänyt vaikka ilmat ei todellakaan ole meitä suosinut. Lähinnä pilvistä ja jopa yömyrskyjä ollut. Mut ei se oo hirveästi haitannut! A teki todella hienon korin kookoksen lehdestä. Ja vielä hienon käsirenkaan kookospähkinästa! Tee:n vastaavat viritykset ei ollut ihan yhtä menestys, ei jää lapsenlapsille näytettävää..

Porukka on täällä ollut nuorta ja rentoa, kuten voi odottaakin tällaisesta reppureissaus paikasta. Yritettiin perjantaina vähän opettaa juhannuksen juhlimista mahdollisimman monelle eri kansalle ja kyllä ne sen ihan hyvin otti vastaan varsinkin, kun ilma oli perinteinen juhannus sää eli sateinen ja illalla ei ollut paljoa tekemistä.. Suhteellisen monta shotgun olutta on pitänyt juoda, kun nämä halusi sen opettaa meille..:)

Täällä siis ollaan ja ihmetellään eloa. Paljon jänniä juttuja jää varmasti kertomatta, niinku esimerkikisi miellyttävä (tee:n mielestä) trooppinen tuulahdus, joka hyväilee Intian jälkeen kovia kokenutta takamusta aina kun istuu pöntölle.:) Mutta täällä kännykkäkentät ovat aika olemattomia ja blogin päivittäminen vaikeaa. Yritetään kuitenkin aina välillä jostain..

Hyvät juhannukset kaikille! Ja terkkuja perheille!

- tee

Bula! Fidzi huutelee..

On siis aika siirtyä Fidzin Yasawa saariryhmään, jossa hengaillaankin seuraava kuukausi. Näillä on toimiva kuljetussysteemi. Iso katamaraani tekee yhden ringin päivässä isojen saarien luona. Siitä aluksesta sitten noukitaan pikku veneisiin aina eri saarille menijät. Nopeaa ja helppoa.

Tämä Yasawa saaret on sellainen reppureissaus paikka. Majoitukset eivät ole missään varmaan mitään luksusta, mut saaret ovat toinen toistaan hienompia. On mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea löytyy kuukaudessa.

Meidän eka pysähdyspaikka on nimeltään Manta Ray Resort. Tarkoitus on olla täällä viikko ihan vaan siitäkin syystä, että pitäs saada käytyä sukelluskurssi täällä ollessa. Tosin vielä ei oo päästy muuta kuin teoriaa lukemaan, kun odotellaan joskos A:n Uudessa-Seellannissa saama flunssa vähän hellittäs. Ois sukeltaminenkin helpompaa.. Mut tää on tosi hieno paikka! Meillä on oma pikku maja n 10m merestä. Tekemistäkin on riittänyt vaikka ilmat ei todellakaan ole meitä suosinut. Lähinnä pilvistä ja jopa yömyrskyjä ollut. Mut ei se oo hirveästi haitannut! A teki todella hienon korin kookoksen lehdestä. Ja vielä hienon käsirenkaan kookospähkinästa! Tee:n vastaavat viritykset ei ollut ihan yhtä menestys, ei jää lapsenlapsille näytettävää..

Porukka on täällä ollut nuorta ja rentoa, kuten voi odottaakin tällaisesta reppureissaus paikasta. Yritettiin perjantaina vähän opettaa juhannuksen juhlimista mahdollisimman monelle eri kansalle ja kyllä ne sen ihan hyvin otti vastaan varsinkin, kun ilma oli perinteinen juhannus sää eli sateinen ja illalla ei ollut paljoa tekemistä.. Suhteellisen monta shotgun olutta on pitänyt juoda, kun nämä halusi sen opettaa meille..:)

Täällä siis ollaan ja ihmetellään eloa. Paljon jänniä juttuja jää varmasti kertomatta, niinku esimerkikisi miellyttävä (tee:n mielestä) trooppinen tuulahdus, joka hyväilee Intian jälkeen kovia kokenutta takamusta aina kun istuu pöntölle.:) Mutta täällä kännykkäkentät ovat aika olemattomia ja blogin päivittäminen vaikeaa. Yritetään kuitenkin aina välillä jostain..

Hyvät juhannukset kaikille! Ja terkkuja perheille!

- tee

Kohti paratiisia

Taalla sita nyt ollaan. Fijilla meinaan :D ja aikast mahtavaa on! Odotukset on kuitenki viela korkeemmalla: Ollaan vasta paasaarella ja tarkotus olis huomen aamulla (7.15, niin etta mika lomanukkuminen) suunnata kohti lansipuolen Yasawa ja Mamanuca -saaria. Niitten vasta paratiisia pitais ollakin!
Heti aamusta (siella yo) saatiin ittemme poltettua. T:kin saanu hiukan varia poskiin. Ai, etta kun se komistuu vaan! Mullakin ihan mahtavat punaset biksurajat... Ei parane viela luopua siita 30:sesta. Niin ja Tyynessa Valtameressakin on tullu jo uitua ja pusittua. Suolasta.
Siideria kaivaten on tullu maisteltua paikallisia oluita. Fijilainen laittiolut on ihan mukiin menevaa, tarpeeks laimeeta. Ehkapa ma viela opin tavoille, pakon sanelemana...

Aapolle viela kamalasti ONNEA! Kovin sa otat mua koko ajan iassa kiinni ;)
Tyokavereita on ollu kauhia ikava! Mites siella on kesakausi lahteny kayntiin?
Muillekin kovasti haleja! :)

A

Aucklandin kaupunkiloma

Ihanaa kaupunkilomailua. Ei oo pidetty kiirettä mihinkään ja nautittu olosta. Ja olo onkin aika kotoinen, kun täällä oleva talvi on kuin Suomen kesä. Plus 15 ja sataa.:) No, onneks päästään kohta ikikesään..

Meinaskin käydä kylmät Fidzi lennon kanssa. Meidän papereissa luki eri päivä kuin lentolipuissa ja jos ei ois satuttu vilkasee tarkemmin paperilippua, joka on jo niin harvinainen ettei sitä paljon lueskele, niin ois tultu lentokentälle päivä liian myöhään! Mut onneks huomattiin. Sitten vaan perumaan täällä yks majoitus ja yks Fidzille lisää..

Auckland on kiva paikka. Aika eurooppalainen. Ja samalla kuin San Francisco. Iso kaupunki, joka tuntuu kotoisan pieneltä. Ja paljon mäkiä. Käytiin paikallisessa maori museossa, jossa oli myös näytös. On se haka-tanssi vaan aika kokemus. Voin sanoa, että pelottavan näköisiä miehiä ja naisia osaavat tarpeen tullen olla..

Mut nyt on sitten viimeinen ilta Uudessa-Seellannissa. Ollaan vielä menossa paikalliseen Sky Toweriin ja sit varmaan taas pakkailee rinkka.. Hyvän kokemuksen tää paikka jätti. Tänne pitää tulla vielä joskus uudestaan. Vaikka kesällä. Eli meidän talvella. Tai sit talvella laskee. Eli meidän myöhäiskesä. Nyt oli vielä liian aikaista ikävä kyllä..

- tee, joka sai vihdoin turha kuvia Intiasta, Malesiasta ja Uudesta-Seellannista verkkoon

Aucklandin pörräämistä

No niin. Ei alkanut Uuden-Seellannin vierailu täydellisesti. Intia vatsa teki nimittäin paluun ja vessa oli kovassa käytössä mulla. Ja kun se oli välillä jo ollut niin hyvä mulla. A:lle onneks ei tullut tätä ihanaa matkaajan tautia, mut toisaalta se vatsa ei ole vielä täysin palautunutkaan.. Mut se näistä kiinnostavista aiheista.:)

Toistaiseksi ei olla mitään super ihmeellistä tehty. Kävelty, kateltu, tehty pitkästä aikaa ite ruokaa (sitä oppii kaipaamaan) ja shoppailtu. Toiveet oli korkealla, täältä pitäs löytyä kivaa lautailu/surffikamaa. Mut mitään ei oo vielä tarttunut mukaan. Hankalaa, kun tila ja paino on rajoitettua näin lentämisen yhteydessä..

Lauantai-iltana käytiin vähän bilettämässä sitten. Se meni käytännössä sitten pubikiertelyksi. Eli yks juoma ja paikan vaihto. Hauskaa oli ja paikkalliset juomat on hyviä. Varsinkin siideri, jossa on 8% ja maistuu hyvälle.:) Kivaa oli ja alkoholi tuntu auttavan vatsaankin, kun se on nyt ok. Tupla-voitto!:)

- tee, joka koittaa saada tänään uusia kuvia esille, mut ei voi vielä luvata mitään..

Malesian alku ja loppu

Malesia (10.-11.6.)

Ah, sivistystä. Kylläpä se maistuu makealle Intian jälkeen. Liikenne sujuu suurimpiirtein sääntöjen mukaan ja ympärillä on vihreää pelkän kuivan sijaan.. Ihan kiva, etten sanoisi.:)

Malesia oli lähinnä pakollinen pysähdys matkalla kauemmas. Yksi yö ja kaksi vajaata päivää. Ei mitään ihmeellistä tullut tehtyä. Nukuttua lentojen tuomaa väsymystä pois ja muutama pakollinen nähtävyys.. Kaikkea vaikeutti se, että hotelli oli vajaan tunnin ajomatkan päässä kaupungista, joten matka kesti ja maksoi. Ja otan muuten takaisin sen, että sanoin hotellia hyväksi ja ilmaiseksi. Se oli vain ilmainen..

Hauskin kokemus täällä oli paikallisesta ostoskeskuksesta löytynyt jalkoja hoitavat kalat. Istuttiin reunalla jalat altaassa ja annettiin kymmenien pikkukalojen syödä kuollutta ihoa pois. Voitte vain kuvitella kuinka aluksi kutitti! Hauskinta olikin aina katsoa uusien asiakkaiden reaktioita, kun ensimmäiset näykkäykset tulivat. Siinä isokin mies nauraa vedet silmissä.

Mutta nyt me matkaajat ollaan jo Uudessa-Seellannissa. Jei! Lento oli taas pitkä ja unet vähissä joten suoraan hotellille, joka olikin vaihteeksi positiivinen yllätys. Hieno huoneisto erillisellä makuuhuoneella ja keittiöllä. Ja kaikki aika uutta! Katsotaan millainen seikkailu tästä tulee kunhan saadaan unta vähän palloon. Vähän pidempi pysähdys kunnon sivistyksen keskellä tuli jo tarpeeseen. Tuntuu taas lomalta.:) Lisää blogailua luvassa nyt kun vihdoin ollaan taas puhelinverkkojen kuuluvilla!

- tee

Hyvästit Intialle

On aika sanoa hyvästit Intialle. Onhan tämä ollut silmiä avaavaa. Ehkä nyt ei heti ensimmäisenä valita pikku asioista Suomessa. Tai ehkä, kun näkee kadulla nukkuvan miehen, niin ei ajattele häntä spurguna, vaan että sitä nyt vaan väsytti. Ehkei Intiaan ihan heti tule kiire takaisin. Ei, ei tämä hirveä paikka ole. Mut kovin erilainen. Kaikkeen pitää suhtautua joustavalla asenteella. Joka paikassa saisi kulkea ear:t korvissa (ja joskus nenässä). Ja normaali ruokakauppaa ja tinkimätöntä kaupantekoa on ikävä. Mut silti on ollut kyllä hieno kokemus. Paljon jää kertomatta. Tämä on itse koettava, jotta tietää mitä ajattelee.

On aika ottaa iltalento Malesiaan. Taas missataan yks yö, jos koneessa ei tuu uni. Mut onneks toisessa päässä oottaa hyvä ja ilmainen hotelli. Intia kiittää ja kuittaa.

-tee

Taj Mahalin päiväretki

Sunnuntai (7.6.)

Huomenta kaikki! Etenkin äippä, joka kuulemma tykkäät aina aloittaa päivän tällä blogilla.:) Koska herätys oli aikaisemmin kuin hotellin aamupala alkoi, niin tilattiin illalla aamupala vuoteeseen. Ihan kiva eikö? Tottakai se vaan saapui 20 min liian aikaisin ja me täydessä unessa.. Hyvät ruuat naamaan ja kohti Delhin rautatieasemaa. Tai yhtä niistä.

Ai Helsingin asemako on muka oululaisesta kiireinen? Tuuppa käymään täällä! Ihmisiä noin miljoona, haju sanoinkuvaamaton ja olo pihalla kuin lumiukko.. Onneksi paikallisten avulla oikea juna ja vaunu löyty suht helpolla. Äkkiä sisään ilmastoinnin suojelivien siipien alle. Juna Agraan oli mahtava. Matka kesti reilu 4h, kun piti pysähdellä jatkuvasti. Mut se ei haitannut. Meillä kaikilla oli periaatteessa makuupaikka pienissä ovettomissa osastoissa. Mut alimmaista käytettiin penkkinä. Siellä oli leppoisan mukava tunnelma ja matka meni joutuisasti. Hurjan näköisiä sen sijaan oli alempi luokka, jossa ei ollut edes ikkunalaseja ja porukkaa kuin pipoa. Mut saivat kätevästi ostettua aina asemilta ruokaa suoraan avonaisten ikkunoiden läpi..

Agrassa taas törmättiin turisti-Intian huonoimpiin puoliin. Jos joku tulee sulle automaattisesti juttelemaan, niin se varmasti yrittää kaupata jotain. Ja saattavat kulkea vierellä jopa korttelienkin verran ja vain jankuttaa omaa asiaansa. Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä! Mut jotenkin sitä päästiin Mahal:n porteille asti kestäen kovaa kuumuutta ja jatkuvaa kauppaamista. Portilla tiukka tarkastus hirveine jonoineen. Ja intialaiset jonottaa etuillen. Sai oikeasti pitää puoliaan..

Itse Taj Mahal on aika mykistävä. Iso, kaunis, täydellinen. Otettiin varmaan sata kuvaa ja kierrettiin paikka läpi. Vaikuttava mesta. Sitten alkoikin jo nälkä painaa ja kuumuuskin jo tuntua. Niinpä sitten hakemaan lehti ja purkat turvatarkastuksesta (lehtiä ei saa viedä, kirjoja saa) ja luovimaan kohti yhtä maailman parhaista hotelleiste, jossa on mahtinäköala palatsiin.

Kun päästiin turvaan ihmisiltä ja kuumuudelta, niin päätettiin jäädä loppupäiväksi hotelliin. Siellä me sitten syötiin ja hengailtiin useampi tunti odotellen junan lähtöä. Ihan hyvä ratkaisu meidän kannalta. Oltiin nähty jo ihan tarpeeksi turisti huijareita tälle päivälle. Ja kun illan vielä kruunas kauniin Mahal:n ylle laskevan auringon kattelu parvekkeelta, niin olo oli täydellinen. Yksi kauneimmista maisemista maailmassa voisin luvata.

Kotimatka meni puolet nopeammalla junalla, mut fiilis oli kuin täydessä Suomen junassa. Mut vain hotelliin pääsyllä oli enää väliä. Väsy oli kova. Iso kiitos tosin täytyy antaa paikalliselle normaali (ei kauppaa mitään) väestölle taas kerran. He ovat mahtavan avuliaita aina kysyttäessä! Meilläkin oli paluulipuissa vähän aukkoja, kun paikkoja oli ostovaiheessa vasta jonotettu. Mut eräs nainen neuvoi ja huolehti meidät lopulta aina ihan oikeaan vaunuun asti. Ihana nainen! Ja yhtä iso kiitos Lauralle, joka hommasi meille nämä liput. Ois jäänyt matka tekemättä ilman sua, kiitos Lauralainen!:)

- tee
ps. Kuvia ei saada tällä hetkellä purettua kameroista. Toivottavasti pian löydetään joku paikka..

Bangalore jäähyväiset

Perjantai (5.6.)

Viimeinen perjantai Bangaloressa. Mihin tämä aika oikein rientää? Viikko on mennyt nopeammin kuin joulukuiset veronpalautukset.. Alkuviikosto oli puhetta paikallisen possen kanssa,että mentäs ottaa pari perjantaipäivä olutta, joten se oli suunnitelmissa. Kaikki muut teki tosin vähän niinku oharit, joten mentiin lopulta kolmestaan Iainin kans moikkaa Lindaa paikalliseen hotelliin aamupalan merkeissä ja siitä parille toiseen hotelliin. Sitten vain kotia chillailee, pelaa little big planet:a (A:sta on tulossa hyvää vauhtia nörtti) ja kattoo krikettiä. Oikein mukava viimeinen päivä! Ei mitään ihmeitä, vaan lähinnä yhdessäoloa..

Lauanta (6.6.)

Lähtöpäivä. Vähän oli jo aamusta haikea olo. Ikävä jättää nämä kaks ja tämä paikka. Toisaalta kiva kutina mahanpohjassa, joka tällä kertaa ei johtunut löysästä mahasta, kun pääsee taas vähän omille siivilleen ja jatkaa seikkailua. Mulla ei oo vaan sanoja kuvaamaan kuinka mahtavaa oli taas nähdä Iain ja Laura.. Oli huippista oppia Intian saloja teidän avulla ja nähdä teidän elämä täällä.. Me niin sydän te! Toivottavasti voidaan joskus toimia teidän isäntinä jossain. Mulla iski jo lentokentällä kova ikävä teitä kohtaan. Muuttakaa takas Suomeen!;)

Mut niin sekin hyvä loppui aikanaan. Lentoon hop ja kohti Delhiä. Koneesta ulos ja ensimmäinen kokemus oli valmis. Voin sanoa,että oli pikkaisen lämmin. Illalla 8:lta 43 astetta. Ja kun mun osalle on sattunut kaikki suvun kuuma- ja hikigeenit, niin olo oli fyysisesti(kin) nihkeä. Vielä kun hotellin vastaanlähettämä auto oli pikku koppi ilman mitään ilmastointia, niin tuli vielä enemmän ikävä Bangalorea ja sitä autoa kuskeineen.. Mut hotelli oli ihan jees. Ei mikään kedonkukkanen, mut hyvää vastinetta rahalle (ei siis maksanut paljon). Jos nyt pitää valittaa jostain, niin siitä vois, että joku viisas insinööri oli asentanut ilmastointilaitteen huutamaan suoraan sängyn pää-päätyyn.. Mut ainakin oli ilmastointi. Ei kuollut heti nestehukkaan. Syömään viereiseen PizzaHut:iin ja nukkumaan. Ei uskalla enempää rääkätä maharaukkoja ja syödä katukeittiöstä.. Aamulla olisi aikainen herätys ja uusi seikkailu paikallisella junalla kattomaan yhtä hienoa ihmettä..

- tee

ps. Nyt meillä ei oo enää käytettävissä konetta, joten naputellaan blogia kännystä..

Bangalore Belly ja roadtrip

Keskiviikko (3.6.)

Tulihan se sieltä. Intian turistien tuntema mahatauti. Vaikka kuinka sitä koittaa välttää, desinfioida käsiä, juoda puhdistettua vettä ja välttää pahimpia ruokia, niin sieltä se iskee salakavalasti. Eli keskiviikko meni meillä molemmilla mahaa parannellessa Iainin ja Lauran luona. Ei ollu mitään mahdollisuutta lähteä 10m kauemmaksi vessasta. Onneksi täällä toimii ruuan kotiinkuljetus todella hyvin. Eli sohva löhöilyä, leffoja, pleikka 3:sta ja paljon vessaa. Siinä oli meidän päivä. Jos joku joskus keksii jäädytettävän vessapaperin, niin tämä turisti on valmis ostamaan sitä seuraavalle Intian reissulleen! Mut ehkä tämän jälkeen loppureissu meneekin ilman mahaongelmia, kun pahin otetaan heti alle..

Torstai (4.6.)

Imodium kuurin jälkeen olo oli sellainen, että uskallettiin lähteä Iainin ja Lauran kanssa Mysore:n roadtripille niinku oltiin sovittu. Maha oli kyllä kaukana hyvästä, mutta ainakaan vessaan ei tarvinu mennä 10min välein.. Niinpä hypättiin autoon ja ajettiin reilu pari tuntia kattomaan Mysore:n palatsia, toria ja kukkulaa.

Palatsi olikin hieno. 1900-luvun alussa valmistunut täysin yliampuva prameileva palatsi oli jo eri luokkaa kuin Bangaloren vastaava turhuus. Mutta ehkä vielä mielenkiintosempi juttu oli ihmisten mielenkiinto vaaleaihoisia ihmisiä kohtaan. Jo palatasin pihalla mitä pyydetiin jatkuvasti valokuvattavaksi. Jengi haluaa ottaa kuvia itsestään meidän kanssa! Eli me oltiin kiintoisampi kohde kuin ite palatsi. No, kukin tyylillään.;) Jonkinajan kuluttua tämä julkkiksen elämä alkoikin jo maistua puulta ja piti alkaa kieltäytyä ystävällisiltä pyynnöiltä..

Ja palatsilla tuli tutustutta myös yhteen pakolliseen Intian nähtävyyteen. Reikä lattiassa-vessaan. Eli vessassa ei oo mitään pönttöä, ei paperia, ei mitään länsimaalaiselle tuttua. Vain reikä lattiassa. Ja mulla vatta edelleen sekasin. Kokemus. Se oli kokemus. Sitä se oli.

Paikallinen tori oli myöskin näkemisen arvoinen paikka. Paljon ihmisiä, paljon myytävää, paljon värejä, hajuja, ääniä, paljon kaikkea! Oikea valokuvaajan paratiisi. Tuli muutamia kuvia otettua, toivottavasti pääsee pian tarkastelee miten onnistu..

Tässä vaiheessa vaalea suomalainen iho sanoi, että auts. T-paitarajat olivat palaneet komeasti punaiseksi läikiksi käsiin ja niskaan. Eihän tämä tollo turisti sitä tajunnut, kun Bangaloressa ei voiteita tarvita! Siellä on niin paljon saasteita ilmassa, ettei aurinko pääse edes ruskettamaan. Niinpä meikäläinen näyttää tällä hetkellä lähinnä brittiläiseltä Välimeren turistilta..

Paluu kotiin kesti kauan, kun ruuhka-aika oli päässyt iskemään Bangaloreen. Oisko ollu tuplat meno matkaan.. Mut mikäs siinä. Hauska päiväreissu. Nyt vain toivomaan, että maha paranee edes viimeiseksi päiväksi täällä.

- tee

Nälkä, nälkä, nälkä

Intialainen ruoka on varmasti sinällään tuttua suomalaisillekin kulinaristeille. Alkuperäinen versio on astetta mausteisempi , vaikka mietoakin on toki saatavilla. Ja nan-leipä on aina yhtä ihanaa! Ruoka syödään aina käsin, keittoa ei ole tullut kokeiltua, ja vain oikeaa kättä käyttämällä. Vasen käsi on saastunut ja ainoastaan pyllyn pyyhkimistä varten (mietis millä kädellä itse pyyhit!). Nan-leivän pilkkominen vasemmalla olevalta leipälautaselta vain oikeaa kättä käyttäen on jo taitolaji. Sen jäkeen pitäisi koittaa kaapia leivälle lautasen kastikkeet ja lihat. Onneksi jokaisesta ravintolasta löytyy myös haarukka ja veitsi. Ei ole jäänyt nälkä.

ÄITILLE HALEJA! oon käyttäny käsidesiä ja syöny maitohappobakteereja, joo. Kiltisti oon ollu enkä oo kulkenu yksin, tee:n kanssa vaan. Aurinkorasvakin on ollu mukana.

Silti molemmilla vatsa vääntää ja useammalle vessalle on ollu käyttöä. Mulla itikan puremat kaks senttiä kanttiinsa ja kauniin punaset ja turvonneet. Äiti, en tuu silti viel kotiin. *haleja* :)

-A-

Luksusta, slummia ja ajelua

Sunnuntai (31.5.)

Sunnuntai sujuikin sitten makoisasti. Aloitettiin aamulla menemällä paikalliseen 7 tähden hotelliin brunssille. Hieno paikka ja hirveästi hienoa ruokaa. Kaikki ruuat ja juomat sisälty hintaan ja siinä se helposti vierähtikin n 4 tuntia.. Harvoin on ollu niin täys olo! Hyvää kyllä oli. Mainittakoon mm suklaa "suihkulähde" joka valui sulaa suklaata, johon sai sitten dipata hedelmiä, vaahtokarkkeja tai mitä nyt keksikään..

Ruuan päätteksi lähdettiin sulattelemaan saman hotellin alakerran keilaradalle. Täys maha tuntu auttavan, kun tuli melkeen oma ennätys.:) Siitä sitten chillailemaan kotia. Aika rauhallinen päivä siis..

On pakko vielä mainita jotakin intialaisesta päänpyörityksestä. Meneppä kysymään jotakin paikallisilta tai ylipäätänsä jotakin sanomaan. Niin aina saa vastaukseksi tämän päänpyörityksen, joka on tarkalleen puolivälissä nyökkäystä ja pään pudistusta. Ota siinä sitten selvää, mikä se vastaus on! Pitänee itekin ruveta käyttämään tätä ehkä hyödyllistä mutta varmasti ärsyttävää tapaa..

Maanantai (1.6.)

Maanantaina aloitettiin päivä menemällä syömään. Mentiin sellaiseen BBQ paikkaan, jossa pöydän keskelle tuotiin hiiligrilli ja porukka kantoi siihen vartaita kokoajan. Sai itte heitellä kastikkeita päälle ja syödä niin paljo ku jaksaa. Ja jälleen tämä oli taas kerrain vain alkupalat. Sen jälkeen ois ollu vielä intialaisruoka buffet, johon ei kyllä paljon jaksanut koskea kun alkuruuat oli jo niin hyviä..

Iaini lähti siitä kotia ja me jäätiin kolmestaan (me kaks ja Waldemar) kiertelee paikkoja. Löytyikin niin hienosto- kuin slummialueita. Tuli otettua paljon kuvia ihmisistä varsinkin heikoimmissa olosuhteissa. Osa onkin tuolla kuvapalvelussa.. Piti muuten vaihtaa kuvaplavelu Flickeristä Oveen, kun Flickerissä on typerä latausraja..

Tiistai (2.6.)

Iain ja Laura olivat menneet jo töihin, kun herättiin. Otettiin sitten Iainin auto ja kuski ja lähdettiin ajamaan kohti paikallista safari puistoa. Reilun tunnin ajomatkan päästä tultiin perille ja paikka oli luonnollisesti kiinni keskellä viikkoa näin tiistaisin.. No, eipä se mitään. Kohti keskustaa ja pientä shoppailialuetta. Kierrettiin paljon pikkukujia ja kojuja. Mukaan tarttu paljon tyttötavaraa.;) Ja tuli maistettua mun elämäni paras ananas! Joka kadunkulmassa on jonkinlainen kärry, joka myy jotain tuoretta hedelmää, sokriruokojuomaa tai jotain muuta erikoista. Ostettiin ananaspalat, jotka tarjottiin revittyjen lehtien sivuilta ja että maistu hyvälle! Namia koko rahan edestä. Tosin eihän se kallista tietenkään ollut..

Illalla oli sitten Iainin ranskalaiskaverin synttärit ja mentiin taas pikkaisen hienompaan paikkaan syömään. Ruokaa ja juomaa tuli pöydät täyteen ja mehän taas vedettiin kunnon mätöt. Tosin mulla orastava Delhi Belly vähän hidasti tahtia, mut silti kyllä saatiin monenlaista harkkua..

Hassu reissu monessakin mielessä. Välillä otetaan kunnon mättöruokailut todella hienossa paikassa suht kalliilla. No Suomen hinnoissa. Ja sitten perään kierrellään slummeja ja ihmetellään niiden oloja. Hankala välillä suhtautua tähän vastakohtien maahan.. Avaa vähän silmiä..

- tee

Fiiliksiä

Intia. lukematon määrä ihmisiä, mopoja ja riksoja. Liikenteessä vallitsee hallittu kaaos, jota ohjailee taukoamaton torven soittaminen ja änkeminen. Teiden ylittäminen jalan, saa aina adrenaliinin virtaamaan. Siis mikä suojatie?! Jokaiselle tuntuu kuitenkin löytyvän paikkansa ja aikansa.

Myös työllistäminen toimii: Yksi rahastaa ja ojentaa kuitin, metrin päässä toinen leimaa kuitin (ja että tämä kansa rakastaa leimaamista!). Taas parin metrin päässä kolmas tarkastaa leimauksen. Sitä on oppinut jo keräämään kaiken paperin, niitä tarvitaan kuitenkin kohta. Pieninkin tehtävä on kuitenkin mitä tarppeellisin. Siinä on tehot kohdillaan! :D

Yhtään roskista en ole ulkona nähnyt, roskia sitäkin enemmän. Päivän jätevuori dumpataan kadun varteen, josta lukemattomat kulkukoirat, lehmät, rotat ja muut sittissontiaiset tonkivat ravintonsa. Haju on sanoinkuvaamaton. Kaduilla kulkiessa katse on tiiviisti naulattu maahan. Paitsi roskia ja eläinten jätöksiä väistellessä sitä on kiinnitettävä huomionsa kallellaan oleviin katukiviin ja rakosiin siellä täällä. Teiden kunto on parempi hiekkateillä kuin päällystetyillä. Kun katseen sitten nostaa katukivetyksestä yös, näkee rakennustyömaata jokapuolella. Miehet paiskivat töitä ilman minkäänlaisia suojavarusteita, näkö- ta korvasuijaimia, turvaköysiä. Pyykkiä roikkuu kuivumassa siellä täällä, minne narun on saanut viritettyä. Ihmisiä loikoilee katujen ja teiden varsilla. Osa kaupittelee hedelmiä. Ja kaiken keskellä on Hugo Bossin liike.

Rikkaus ja köyhyys asuvat rintarinnan. Yhdellä kadulla puut varjostavat leveää katua, korkeat aidat reunustavat pihoja ja porteilla seisovat vartijat. Talot ovat upeita ja pihat vehreitä. Yhtään asukasta ei näy. Viereinen katu on kapea. Pienten kvisten talojen ovet avautuvat suoraan kadulle. Ihmiset suorittavat päivittäisiä askareitaan. Lehmiä, kanoja, koiria ja eläimiä on siellä täällä. Tunnelma on tiivis ja likainen, mutta iloinen. Kyseessä on slummi. Ihmiset tuijottavat, mutta hymyilevät, toivottavat "God day mam". Yksi mies haluaa kätellä meitä. Etenkin lapset ovat vilpittömän ilosia, huutelevat peräämme, haluavat tulla kuvatuiksi ja vilkuttelevat innoissaan. Yksikään ei kerjää. Naiset pesevät pyykkiä (katu?)kivellä ja nauravat kun haluan kuvata heitä. Toisella kadulla miehet silittävät pyykkiä painavan näköisillä silitysraudoilla. Lämmitys toimii puulla ja jokainen (kirjaimellisesti) rauta on täynnä palavia hiiliä. Ei mitään naisten hommaa!

-A-

Sunnuntai

Krapula... ei paha, mutta kuitenki. Enkä saanu ees jallua. Intialaista viskiä tuli kylläkin maisteltua. Täällä on vaan se (paha) että baarit ja viinan myynti loppuu 23 aikaan, sen jälkeen mennään afterpartyihin. Niin, ja tanssiminen on laitonta. Siis mitäääh?! Tyhmä laki. Mulla on rytmi veressä ja pylly keinuu melkeen väkisinkin kun jotakin musiikkia soi taustalla, ihan tuskaa jos ei saa ees vähän sheikkaa. Mutta paikallisilla on tähänkin ratkasu: baarit yäkertaan, alaovella äijä, joka painaa nappia kun poliisit tulee ja häytysvalo syttyy palaman ylhäällä. Siihe mennes ku virkavalta on ylhäällä, kaikki on tanssilattian reunoilla notkumassa. Nerokasta!
Kielletystä puheen ollen, kaikki turha hellyyden osottaminen ja pusiminen julkisesti on kielletty. Ollaan aika paljon rikottu tätä lakia ;) on se niin vaikeeta olla rikkomatta

Kulttuuria ja kulinarismia. Pieninä annoksina.

Lauantaiaamu alkaa kauniina. Herätys suht aikaisin ja aika lähteä kohti ensimmäistä kulttuurinähtävyyttä, Shivan temppeli. Iso iso patsas Shivasta, paljon ihmisä pörräämässä ympärillä ja tekemässä omia uskonnollisia rituaaleja. Esim uhrasivat maitoa kivipaaden päälle. Ihan hauska kokemus. Ja sitten matkamme jatkui taasen.

Intian liikenne on kokemus itsestään. Aluksi se tuntui ihan mahdottomalta, mutta nyt siihen rupeaa jotenkin turtumaan. Autoja, riksoja, mopoja, pyöriä ja kaikenmaailman menopelejä on miljoona! Ja liikennesäännöt on vain ohjeellisia. Esim moottoripyörä ohittelemessa autoja jalkakäytävällä tai se, että auto ohittelee liikennettä liikenteenjakajan väärältä puolen, on hyvin tavallista. Kaistoja saatta olla kolme, mutta rinnakkain saattaa mennä kuusikin autoa. Ja välillä näyttää siltä, että lähdetään ajamaan yksisuuntaista katua väärään suuntaan, mut se onkin vain vähän leveäksi mennyt vastaantuleva liikenne. Mut jotenkin se kaikki vain toimii omalla hassulla tavallaan ja liikenne sujuu vaikka sekaan tungetaan vielä vapaanaolevat lehmät..

Sitten olikin vuorossa paikallinen linna tai kartano tai miksi sitä nyt sanoiskaan. Ei mikään ihmeellinen paikka. Paljon huoneita, joissa ihan liikaa sisustusta. Rupes melko nopeasti kyllästyttää. Ruokaa siis.

Käytiin syömässä Hong Kong Hassle nimisessä paikassa. Aivan huippua! Kiinalaista ruokaa halvalla niin paljon kuin napa vetää. Hyviä alkupaloja kannetaan pöytään kunnes sanoo, että riittää. Sitten saa ite koota oman annoksen kymmenistä täytteistä, joka sitten paistetaan. Suorastaan makoisaa!

Illalla sitten lähdettiinkin baareilemaan. Nähtiin porukka Hard Rock Cafessa. Pari juomaa alle, katu kebut naamaan ja sitten lähistöllä olevaan yökerhoon, joka oli talon katolla. Ilta oli aika lyhyt, koska paikat menee kiinni aikasin. Niinpä jatkot on tämän maan juttu. Tultiinkin tänne kotia pelaamaan Sign Staria ja hauskaa oli. Väsy kuitenkin taas iski ja nukkumaan mentiin ja jätettin isäntä ja emäntä pelaamaan vielä parit laulut. Uni maistui vaikka yöllä moskeija vähän lauloikin keskellä yötä meidän huoneeseen..

Delhi ja Bangaloren alku

Lento Intiaan, mukava kokemus! Meillä oli alla uusi Finskin kone, jossa jokaisella oli oma ruutu. Siinä sai sitten ite valita pelaako pelejä, kattooko mitä leffaa vai jotain aivan muuta. Eli matka oli melko rattosaa. Mutta lennon aikana sitä huomattiin, että meidän kannalta ei kovin otollinen aika lentää. Lähtö klo 18.45 ja perillä Suomen aikaan n klo 1 yöllä. Eli eipä tullut paljon nukuttua koneessa. No, eipä se tässä vaiheessa mitään..

Sitten laskeudettiinkin Delhiin ja kello oli jotain 3.50. Meillä oli noin kaks ja puoli tuntia aikaa lento. Sen luulis helposti riittävän, mutta onneksi tämä on Intia. Aina voi yllättyä.:) Teki todella tiukkaa tuo vaihto! Jo matka toisesta terminaalista toiseen oli pitkä. Tais mennä tunti-puoltoista. Missään ei kunnon opasteita ja piti mennä vähän perstuntumalla. Siinä välissä oli kaikkea byrokraattista. Mm erittäin hyödyllinen (sarkastisella fontilla kirjoitettu) sikainfluenssa tarkastus, maahantulotarkastus ja eri paperien leimaamista. Nämä pojat tykkää leimailla kortteja. Aluksi annetaan kortti käteen, parin metrin päässä se leimataan ja taas parin metrin päässä otetaan lappu pois. No, onpahan töitä kaikille.. Mutta onneksi lopulta päästiin oikeeseen terminaaliin.

Sitten tulikin lisää mutkia matkaan. Kiitos Nordean luottokorttisekoilun, minulla on nykyään eri numeroinen kortti kuin vielä viime viikolla. Eli Intian sisäiset lennot oli ostettu nyt eri kortilla. Ja näille se kortti on kaikki kaikessa. Ei saa olla eri numero. Meinas olla pikkaisen tuskaa tapella siinä tiskillä 0 unien jälkeen, että päästään jatkamaan. Onneksi niillä vissiin petti uskomus ja englannin kielen taito. Päästiin paikalliseen Ryan airin koneeseen. Eli polvet suussa kahden tunnin lento, joka yritettiin torkkua, kun perillä oltais kuitenkin aamusta...

Mut viimein perillä! Matkatavaratkin löyty joten ei voi valittaa. Tuttu hassu britti löysi meidät kentältä ja niinpä seikkailu sai ensimmäisen kiintopisteen! Käytiin heittää tavarta kämpile, tunnin välikuolema ja kattelee paikkoja. Käytiin lähistöllä olevan hienon hotellin poolilla (kuva flickerissä) ottamassa ehkä maailman parhaat mohitot. Ei niille pärjää ees Etelä-Afrikkailaiset vastaavat! Siitä sitten riksalla takas kämpille, ittensä kuntoon pössäytys ja eteenpäin!

Ilta istuttiin Iainin ja Lauran ranskalaisessa ja ruotsalaisessa kaveriseurueessa Fridays raflassa. Kaikki juomat 2 yhden hinnalla eli otettiin muutamat olutkannut ja drinksut hyvän ruuan seurassa. Sitten alkoikin jo nukkumattomuus painaa ja kotia. Kaikenkaikkiaan mahtava alku ollu reissulle! Iain ja Laura on parhaat! Tästä tulee vielä mukava alku matkalle..

Alun alku

Vihdoin on tän aikana. Takana on pari vuotta lomansäästämisiä, kandin tekemistä, pitkiä työpäiviä ja loputonta rahansäästämistä. Takana on myös hauskat läksiäiset kamujen kanssa, viimeiset saunomiset ja kylmät ilmat. Tukka on lähtenyt, kämppä on vuokrattu, viimeiset siiderit on maisteltu, reput on viimeisen kerran pakattu ja jopa osa majoituksista hommattu. Edessä on 2kk kokemuksia, tapahtumia, ihmisiä ja varmasti kaikkea,jota ei vielä edes osaa ajatella. Vielä ei jännitä.

Nyt istutaan autossa Turku-Hki sateisella moottoritiellä ja pää on aika tyhjä. Perinteiset kysymykset kiertää mielessä: tulihan passi mukaan, onko lentoliput, jäikö hella päälle, kuinka nopeasti maha rupeaa reistaamaan intian ruuilla ja niin edelleen.. Ei oo sanoja kuvaamaan tätä innostusta. Me mennään semmoisiin paikkoihin,joihin suurin osa meidän tutuista ei koskaan pääse. Yks kuukausi Fidzillä. Mindless niinku Konttisen Mike sanoisi.. Vielä ei jännitä.

Ja tää koko homma alkaa vielä mahtavasti. Päästään vihdoin ja viimein vierailee Lauran ja Iainin luona! Eipä siitä kauaa oo haaveiltukaan.. Onneks tääkin toimi. Eli ensimmäisenä on kohteena Bangalore, johon mennään Delhin kautta. Otetaan semmoinen kevyt laskeutuminen Aasian suuntaan ja lähdetään siitä liikkeelle. Sen jälkeen hypätäänkin omille siiville ja kokeillaan Delhi omin voimin. Vielä ei jännitä.

Eli nyt on aika siis siirtyä kentälle ja uuteen finskin loungeen. Pari viiniä vaikka alle. Toivottavasti niillä on kolmioleipiä. Maailma ei ois mitään ilman kolmioleipiä. Vielä viimeiset puhelut tärkeimpiin paikkoihin ja hyvästellä kuskit. Kohta mennään. Nyt jännittää.