Intialainen ruoka on varmasti sinällään tuttua suomalaisillekin kulinaristeille. Alkuperäinen versio on astetta mausteisempi , vaikka mietoakin on toki saatavilla. Ja nan-leipä on aina yhtä ihanaa! Ruoka syödään aina käsin, keittoa ei ole tullut kokeiltua, ja vain oikeaa kättä käyttämällä. Vasen käsi on saastunut ja ainoastaan pyllyn pyyhkimistä varten (mietis millä kädellä itse pyyhit!). Nan-leivän pilkkominen vasemmalla olevalta leipälautaselta vain oikeaa kättä käyttäen on jo taitolaji. Sen jäkeen pitäisi koittaa kaapia leivälle lautasen kastikkeet ja lihat. Onneksi jokaisesta ravintolasta löytyy myös haarukka ja veitsi. Ei ole jäänyt nälkä.
ÄITILLE HALEJA! oon käyttäny käsidesiä ja syöny maitohappobakteereja, joo. Kiltisti oon ollu enkä oo kulkenu yksin, tee:n kanssa vaan. Aurinkorasvakin on ollu mukana.
Silti molemmilla vatsa vääntää ja useammalle vessalle on ollu käyttöä. Mulla itikan puremat kaks senttiä kanttiinsa ja kauniin punaset ja turvonneet. Äiti, en tuu silti viel kotiin. *haleja* :)
-A-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nyt äippä koittaa lähettää kommenttia. On se hyvä, et vatsa toimii kaiken sen syömisen jälkeen :) pitää niin ku kilot kurissa. Saat nyt sit vielä luvan jatkaa matkaa, jos noin mukavaa on ollut Toiv.patit pienenee ja kaikkea ei tartte äidin mielestä kyl maistella, vaikka mieli tekis. Haleja ja pusuja iskältä kans ja teel terkkuja
VastaaPoistaVinkki: Syökää paikallista jugurttia aamupalalla. Siinä on paikalliset maitohappobakteerit kohillaan. Apteekista saatavat eivät aina vastaa paikallista bakteerikantaa ...
VastaaPoista