Fiiliksiä

Intia. lukematon määrä ihmisiä, mopoja ja riksoja. Liikenteessä vallitsee hallittu kaaos, jota ohjailee taukoamaton torven soittaminen ja änkeminen. Teiden ylittäminen jalan, saa aina adrenaliinin virtaamaan. Siis mikä suojatie?! Jokaiselle tuntuu kuitenkin löytyvän paikkansa ja aikansa.

Myös työllistäminen toimii: Yksi rahastaa ja ojentaa kuitin, metrin päässä toinen leimaa kuitin (ja että tämä kansa rakastaa leimaamista!). Taas parin metrin päässä kolmas tarkastaa leimauksen. Sitä on oppinut jo keräämään kaiken paperin, niitä tarvitaan kuitenkin kohta. Pieninkin tehtävä on kuitenkin mitä tarppeellisin. Siinä on tehot kohdillaan! :D

Yhtään roskista en ole ulkona nähnyt, roskia sitäkin enemmän. Päivän jätevuori dumpataan kadun varteen, josta lukemattomat kulkukoirat, lehmät, rotat ja muut sittissontiaiset tonkivat ravintonsa. Haju on sanoinkuvaamaton. Kaduilla kulkiessa katse on tiiviisti naulattu maahan. Paitsi roskia ja eläinten jätöksiä väistellessä sitä on kiinnitettävä huomionsa kallellaan oleviin katukiviin ja rakosiin siellä täällä. Teiden kunto on parempi hiekkateillä kuin päällystetyillä. Kun katseen sitten nostaa katukivetyksestä yös, näkee rakennustyömaata jokapuolella. Miehet paiskivat töitä ilman minkäänlaisia suojavarusteita, näkö- ta korvasuijaimia, turvaköysiä. Pyykkiä roikkuu kuivumassa siellä täällä, minne narun on saanut viritettyä. Ihmisiä loikoilee katujen ja teiden varsilla. Osa kaupittelee hedelmiä. Ja kaiken keskellä on Hugo Bossin liike.

Rikkaus ja köyhyys asuvat rintarinnan. Yhdellä kadulla puut varjostavat leveää katua, korkeat aidat reunustavat pihoja ja porteilla seisovat vartijat. Talot ovat upeita ja pihat vehreitä. Yhtään asukasta ei näy. Viereinen katu on kapea. Pienten kvisten talojen ovet avautuvat suoraan kadulle. Ihmiset suorittavat päivittäisiä askareitaan. Lehmiä, kanoja, koiria ja eläimiä on siellä täällä. Tunnelma on tiivis ja likainen, mutta iloinen. Kyseessä on slummi. Ihmiset tuijottavat, mutta hymyilevät, toivottavat "God day mam". Yksi mies haluaa kätellä meitä. Etenkin lapset ovat vilpittömän ilosia, huutelevat peräämme, haluavat tulla kuvatuiksi ja vilkuttelevat innoissaan. Yksikään ei kerjää. Naiset pesevät pyykkiä (katu?)kivellä ja nauravat kun haluan kuvata heitä. Toisella kadulla miehet silittävät pyykkiä painavan näköisillä silitysraudoilla. Lämmitys toimii puulla ja jokainen (kirjaimellisesti) rauta on täynnä palavia hiiliä. Ei mitään naisten hommaa!

-A-