Taj Mahalin päiväretki

Sunnuntai (7.6.)

Huomenta kaikki! Etenkin äippä, joka kuulemma tykkäät aina aloittaa päivän tällä blogilla.:) Koska herätys oli aikaisemmin kuin hotellin aamupala alkoi, niin tilattiin illalla aamupala vuoteeseen. Ihan kiva eikö? Tottakai se vaan saapui 20 min liian aikaisin ja me täydessä unessa.. Hyvät ruuat naamaan ja kohti Delhin rautatieasemaa. Tai yhtä niistä.

Ai Helsingin asemako on muka oululaisesta kiireinen? Tuuppa käymään täällä! Ihmisiä noin miljoona, haju sanoinkuvaamaton ja olo pihalla kuin lumiukko.. Onneksi paikallisten avulla oikea juna ja vaunu löyty suht helpolla. Äkkiä sisään ilmastoinnin suojelivien siipien alle. Juna Agraan oli mahtava. Matka kesti reilu 4h, kun piti pysähdellä jatkuvasti. Mut se ei haitannut. Meillä kaikilla oli periaatteessa makuupaikka pienissä ovettomissa osastoissa. Mut alimmaista käytettiin penkkinä. Siellä oli leppoisan mukava tunnelma ja matka meni joutuisasti. Hurjan näköisiä sen sijaan oli alempi luokka, jossa ei ollut edes ikkunalaseja ja porukkaa kuin pipoa. Mut saivat kätevästi ostettua aina asemilta ruokaa suoraan avonaisten ikkunoiden läpi..

Agrassa taas törmättiin turisti-Intian huonoimpiin puoliin. Jos joku tulee sulle automaattisesti juttelemaan, niin se varmasti yrittää kaupata jotain. Ja saattavat kulkea vierellä jopa korttelienkin verran ja vain jankuttaa omaa asiaansa. Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä! Mut jotenkin sitä päästiin Mahal:n porteille asti kestäen kovaa kuumuutta ja jatkuvaa kauppaamista. Portilla tiukka tarkastus hirveine jonoineen. Ja intialaiset jonottaa etuillen. Sai oikeasti pitää puoliaan..

Itse Taj Mahal on aika mykistävä. Iso, kaunis, täydellinen. Otettiin varmaan sata kuvaa ja kierrettiin paikka läpi. Vaikuttava mesta. Sitten alkoikin jo nälkä painaa ja kuumuuskin jo tuntua. Niinpä sitten hakemaan lehti ja purkat turvatarkastuksesta (lehtiä ei saa viedä, kirjoja saa) ja luovimaan kohti yhtä maailman parhaista hotelleiste, jossa on mahtinäköala palatsiin.

Kun päästiin turvaan ihmisiltä ja kuumuudelta, niin päätettiin jäädä loppupäiväksi hotelliin. Siellä me sitten syötiin ja hengailtiin useampi tunti odotellen junan lähtöä. Ihan hyvä ratkaisu meidän kannalta. Oltiin nähty jo ihan tarpeeksi turisti huijareita tälle päivälle. Ja kun illan vielä kruunas kauniin Mahal:n ylle laskevan auringon kattelu parvekkeelta, niin olo oli täydellinen. Yksi kauneimmista maisemista maailmassa voisin luvata.

Kotimatka meni puolet nopeammalla junalla, mut fiilis oli kuin täydessä Suomen junassa. Mut vain hotelliin pääsyllä oli enää väliä. Väsy oli kova. Iso kiitos tosin täytyy antaa paikalliselle normaali (ei kauppaa mitään) väestölle taas kerran. He ovat mahtavan avuliaita aina kysyttäessä! Meilläkin oli paluulipuissa vähän aukkoja, kun paikkoja oli ostovaiheessa vasta jonotettu. Mut eräs nainen neuvoi ja huolehti meidät lopulta aina ihan oikeaan vaunuun asti. Ihana nainen! Ja yhtä iso kiitos Lauralle, joka hommasi meille nämä liput. Ois jäänyt matka tekemättä ilman sua, kiitos Lauralainen!:)

- tee
ps. Kuvia ei saada tällä hetkellä purettua kameroista. Toivottavasti pian löydetään joku paikka..