Fidzi-time

Olo on laiskan raukea. Aika on menettänyt merkityksensä. Riippukeinu on kiinnitetty kahden palmun väliin ja lehtien lomasta näkyy vihdoin sinistä taivasta ja aurinko. Viimepäivät tuuli on myllännyt maata mutta viimeöisen sateen jälkeen ilma on kirkastumaan päin. Vihdoinkin aurinkoa! Ihan vielä ei siis kannata vertailla rusketusta, häviöllä ollaan iskä.

Eilinen päivällinen päättyi siis kava-istujaisiin. Tuo kuravelliltä näyttävä seurajuoma valmistetaan pippureihin kuuluvan kasvin juurista. Juurijauhe sekoitetaan veteen ja juoma on valmista. Jauhetta myydään pienissä annospusseissa ja sitä tuodaan pääsaarelta. Pussi maksaa dollarin, n.30 senttiä. Isoon pataan uppoaa kuitenkin useampi pussi. Ben jakaa juomaa vuorotellen. Ennen kookoskulhon vastaanottamista kädet tulee lyödää yhteen jonka jälkeen sanotaan Bula! Koko kulho on tyhjennettävä kerralla. Sisällön määrään voi kuitenkin vaikuttaa pyytämällä low tide (vähän) high tide (paljon) tai tsunami (ammattilaisten annos). Pyytämäni low menee alas mukisematta. Maku on... Sitä miltä nayttaa; kuravesimäinen. Ei makea, ei ihan suolainenkaan. Jälkimaku on ehkä hiukan anismainen. Juoma saa kielen kärjen heti puutumaan. Siinä jutellessa ja iltaa istuessa olo on mukava. Olo ei kuitenkaan missään nimessä vastaa humalaa, ei edes useamman kulhollisen jälkeen. Juoman onkin tarkoitus auttaa nukkumaan ja sen vaikutus on rauhoittava. tilaisuus on kuitenkin sosiaalinen ja tuo meitä lähemmäs paikallisia. Uni on makoisa etenkin kun torakat on myrkytetty.

Lyhyt fidzin oppimäärä;
bula = tervehdys, tervetuloa, hyvä fiilis (ja paljon muuta)
vinaka = kiitos
vinaka vakalevu = kiitos paljon
taki = lisää (kavaa)
maca (laus. matha) = tyhjä (kava kippo)
uro = seksikäs (teemu)

sunnuntai. Olemme sonnustautuneet pitkiin vaatteisiin. Eilisen kava-pöydän ääressä tuli juttua kirkosta ja sinne on nyt siis suunta. Vanha Millie tarpoo määrätietoisesti edellä. Pieni katolilais kirkko ei muistuta mitenkään meidän korkeuksiin kohoavia temppeleitämme vaan on kauniin vaatimattoman mutta uuden näköinen talo. Sisällä kirkossa on takana pari penkkiriviä, suurin osa kansasta istuu lattialla. Lapset ovat linnoittautuneet eteen. Suurimmalla osalla on kokovalkoinen asu. Eräs mies esittäytyy ja lainaa minulle englanninkielistä psalmikirjaa, messu on fidziksi. Kirkollismenot kestävät noin tunnin. Aika kuluu yhdessä laulaessa, ehtoollisella, raamattua lukien ja papin saarnatessa. Pienimmät lapset menettävät pian malttinsa ja juoksentelevat ympäriinsä. Osa nukahtaa. Yksi äiti vaihtaa vaippoja. Touhua on mukava seurata. Kokemus saa hyvälle tuulelle, onnelliseksi.

- A

Mummolavierailu toisella puolella maapalloa

On sunnuntai ja me ollaan kolmannessa kohteessamme täällä Fidzillä. Manta Ray:n jälkeen oli vuorossa resortti nimeltä Korovou. Sellainen pikku turistipaikka, jossa oli uima-allas ja ei toisaalta mitään ihmeellistä.. Perus meininkiä: turistiruokaa, muka paikallista tanssia ja jotain ohjelmaa. Kaikki oli vähän samaa kuin edellisessä paikassa, mutta vähän kehnompaa. Niinpä otettiin iisisti ja koitettiin ruskettua aina kun aurinkoa näky..

Kahden yön jälkeen oli aika vaihtaa taas majaa ja tavoitteena Otto&Fanny niminen paikka. Pienten kyyti sekoilujen jälkeen päästiinkin tänne ja tää paikka on mahtava! Pieni ja idyllinen paikallisen vanhan pariskunnan paikka. Henkilökunta mahtavan mukavaa ja ottivat vastaan kuin oltas vanhoja tuttuja. Muutenkin tää paikka on kuin omaan mummulaan tulis. Hiljaista, rauhallista ja semmoinen vanhan paikan tuoksu. Ja kun me oltiin aluksi ainoat vieraat koko paikassa, niin tuli aika hieno fiilis. Täällä rentoudutaan ja maataan riippukeinussa seuraavat kolme päivää!

Illallisella fiilis omasta mummolasta senkun voimistui. Ruoka täällä on käsittämättömän hyvää. Sellaista simppeliä perus ruokaa. Mut se on hyvää. Ja sitä on paljon! Niinku mummulassa aina pitää olla. Eka illallinen oli kokonainen paistettu kana vissiin 5:llä lisukkeella vain meille kahdelle. Burb. Sanoinko muuten jo, että se ruoka oli hyvää? Tekis mieli palkata tämä kokki Harry meille Suomeen..

Tämä paikka todellakin ansaitsee paikkansa Fidzin parhaimpina paikkoina. Harmi vaan, että kärsivät siitä, että kuljetusta hoitavan ison veneen yritys sortaa tätä paikkaa ja he käskevät ihmisten välttää tätä paikkaa tai vaikeuttavat kuljetuksia. Siksi mekään ei meinattu tänne päästä. Iso vene ei vain kuuluttanut koko paikkaa ja me kökötetään vain odottaen.. Onneks kaikki päättyi lopulta hyvin ja täällä ollaan..

Tää on ehkä eka kerta, kun päästään näkemään vähän enemmän paikallista meininkiä. Koska muita vieraita ei juuri ole, niin on tutustuttu henksuun. Eilen illalla vietettiinkin perinteisti fidziläisten iltaa eli juotiin Kava-nimistä juomaa niiden kans. Se on tehty jonkun kasvin juurista ja näyttää lähinnä kuravedeltä. Maistu se ei juuri millekään, mut se on lievästi narkoottinen. Mikä tarkoittaa sitä, että jos juot sitä paljon, niin kieltä vähän kutittaa.:) Hauska ilta oli ja nähtiin oikeaa vieraanvaraisuutta.

Fidziläiset on kai yleisesti ottaen aika uskonnollista porukkaa ja sunnuntai onkin täällä kirkko- ja lepopäivä. Mentiin vanhan Milli rouvan mukana paikalliseen katolliseen kirkkoon vähän kattomaan meininkiä. Ja oli hieno kokemus! Ei niin melankolinen meno kuin suomessa. Ihmiset laulaa hyvin porukassa niinku kaikki ois sovittu hyvin etukäteen, paikalla on paljon eloisia lapsia ja vaikka palvelus pidettiin Fidzin kielellä, niin pappismies toivotti meidät tervetulleiksi alussa englanniksi. Ja kyllä ne lapset meitä ihmettelikin.

Mut nyt riittää kirjoitus tältä erää. Käykää kurkkaa uusia kuvia. Ja muistakaakin tykätä niistä, kun paikallisella yhteydellä meillä tais mennä 2h niiden lataamisessa!;)

- tee, riippumatosta

BULA! fiji jatkaa...

Ollu aivan uskomatonta! Sanoinkuvaamatonta. Vaikka pari päivää sato kaatamalla ja koko buree tulvi kastellen kaikki kamat, on täällä ollu aivan mahtavaa. Aucklandista saatu nuha muuttu pahaks keuhkoputkentulehdukseks joka omalta osaltaan on vastustanu, mut eipä meitä mikää tunnu tääl pidättelevän ;)

Ollaan tutustuttu aivan mahtaviin ihmisiin. Jake ja Sarah oli naapuri bureen pariskunta Melbournesta. Yhtä tyhmä huumori ku meillä. Jake tekee musiikkia työkseen ja tulipa sitä nauhotettua pari lausetta suomeaki house-biisiä varten. Sukellusopettajapariskunta Joe ja Naroa (britti+espanja) varmisti et saadaan sukellusluvat ja vietettii paljo aikaa myös maankamaralla. Luke, irkku, ja Svenja, saksa sukelsi ja juhli myös samassa seurassa. Opittii uus tapa juoda tölkkiolutta, shotgun. Menee muuten nopeesti! Ja uus juomapelikin opittii. On kaverit kotiintuomisia! ;)

Sukelluskurssikin saatiin tosiaan suoritettua kipeydestä huolimatta. Tehtiin yhteensä 6 sukellusta. Ekalla kerralla ei tarttenu hallita omia varusteita mut sit jo mentiinki täysillä :D mä muutaman kerran turvauduin vielä Joen käsiin, esim. Luolasukelluksella. Että mä inhoon ahtaita paikkoja! Merenalanen maailma on kyllä upea. Nähtiin paljon korallia ja värikkäitä kaloja, rauskuja, mureena, merimakkara, lionfish... Siistiä! Auringonotto on jääny lähes kokonaa ja ollaa vaa sukellettu :) T:n korvat vaan alko reistailee. Toivottavasti ne siitä aukeaa.

Mitäs muuta... Tähtitaivas on upea, nousu- ja laskuvesi huomattavia ja pimeä tulee yllättävän nopeesti. Yks aamu lähdettii snorklaa 5 metristen rauskujen kans (Manta Ray)! Upeita otuksia. Tultiin eilen uuteen resorttii, Korovou. Ihan kiva paikka. Nyt pari päivää vaan aurinkoa! :)

- A

Bula! Fidzi huutelee..

On siis aika siirtyä Fidzin Yasawa saariryhmään, jossa hengaillaankin seuraava kuukausi. Näillä on toimiva kuljetussysteemi. Iso katamaraani tekee yhden ringin päivässä isojen saarien luona. Siitä aluksesta sitten noukitaan pikku veneisiin aina eri saarille menijät. Nopeaa ja helppoa.

Tämä Yasawa saaret on sellainen reppureissaus paikka. Majoitukset eivät ole missään varmaan mitään luksusta, mut saaret ovat toinen toistaan hienompia. On mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea löytyy kuukaudessa.

Meidän eka pysähdyspaikka on nimeltään Manta Ray Resort. Tarkoitus on olla täällä viikko ihan vaan siitäkin syystä, että pitäs saada käytyä sukelluskurssi täällä ollessa. Tosin vielä ei oo päästy muuta kuin teoriaa lukemaan, kun odotellaan joskos A:n Uudessa-Seellannissa saama flunssa vähän hellittäs. Ois sukeltaminenkin helpompaa.. Mut tää on tosi hieno paikka! Meillä on oma pikku maja n 10m merestä. Tekemistäkin on riittänyt vaikka ilmat ei todellakaan ole meitä suosinut. Lähinnä pilvistä ja jopa yömyrskyjä ollut. Mut ei se oo hirveästi haitannut! A teki todella hienon korin kookoksen lehdestä. Ja vielä hienon käsirenkaan kookospähkinästa! Tee:n vastaavat viritykset ei ollut ihan yhtä menestys, ei jää lapsenlapsille näytettävää..

Porukka on täällä ollut nuorta ja rentoa, kuten voi odottaakin tällaisesta reppureissaus paikasta. Yritettiin perjantaina vähän opettaa juhannuksen juhlimista mahdollisimman monelle eri kansalle ja kyllä ne sen ihan hyvin otti vastaan varsinkin, kun ilma oli perinteinen juhannus sää eli sateinen ja illalla ei ollut paljoa tekemistä.. Suhteellisen monta shotgun olutta on pitänyt juoda, kun nämä halusi sen opettaa meille..:)

Täällä siis ollaan ja ihmetellään eloa. Paljon jänniä juttuja jää varmasti kertomatta, niinku esimerkikisi miellyttävä (tee:n mielestä) trooppinen tuulahdus, joka hyväilee Intian jälkeen kovia kokenutta takamusta aina kun istuu pöntölle.:) Mutta täällä kännykkäkentät ovat aika olemattomia ja blogin päivittäminen vaikeaa. Yritetään kuitenkin aina välillä jostain..

Hyvät juhannukset kaikille! Ja terkkuja perheille!

- tee

Bula! Fidzi huutelee..

On siis aika siirtyä Fidzin Yasawa saariryhmään, jossa hengaillaankin seuraava kuukausi. Näillä on toimiva kuljetussysteemi. Iso katamaraani tekee yhden ringin päivässä isojen saarien luona. Siitä aluksesta sitten noukitaan pikku veneisiin aina eri saarille menijät. Nopeaa ja helppoa.

Tämä Yasawa saaret on sellainen reppureissaus paikka. Majoitukset eivät ole missään varmaan mitään luksusta, mut saaret ovat toinen toistaan hienompia. On mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea löytyy kuukaudessa.

Meidän eka pysähdyspaikka on nimeltään Manta Ray Resort. Tarkoitus on olla täällä viikko ihan vaan siitäkin syystä, että pitäs saada käytyä sukelluskurssi täällä ollessa. Tosin vielä ei oo päästy muuta kuin teoriaa lukemaan, kun odotellaan joskos A:n Uudessa-Seellannissa saama flunssa vähän hellittäs. Ois sukeltaminenkin helpompaa.. Mut tää on tosi hieno paikka! Meillä on oma pikku maja n 10m merestä. Tekemistäkin on riittänyt vaikka ilmat ei todellakaan ole meitä suosinut. Lähinnä pilvistä ja jopa yömyrskyjä ollut. Mut ei se oo hirveästi haitannut! A teki todella hienon korin kookoksen lehdestä. Ja vielä hienon käsirenkaan kookospähkinästa! Tee:n vastaavat viritykset ei ollut ihan yhtä menestys, ei jää lapsenlapsille näytettävää..

Porukka on täällä ollut nuorta ja rentoa, kuten voi odottaakin tällaisesta reppureissaus paikasta. Yritettiin perjantaina vähän opettaa juhannuksen juhlimista mahdollisimman monelle eri kansalle ja kyllä ne sen ihan hyvin otti vastaan varsinkin, kun ilma oli perinteinen juhannus sää eli sateinen ja illalla ei ollut paljoa tekemistä.. Suhteellisen monta shotgun olutta on pitänyt juoda, kun nämä halusi sen opettaa meille..:)

Täällä siis ollaan ja ihmetellään eloa. Paljon jänniä juttuja jää varmasti kertomatta, niinku esimerkikisi miellyttävä (tee:n mielestä) trooppinen tuulahdus, joka hyväilee Intian jälkeen kovia kokenutta takamusta aina kun istuu pöntölle.:) Mutta täällä kännykkäkentät ovat aika olemattomia ja blogin päivittäminen vaikeaa. Yritetään kuitenkin aina välillä jostain..

Hyvät juhannukset kaikille! Ja terkkuja perheille!

- tee

Kohti paratiisia

Taalla sita nyt ollaan. Fijilla meinaan :D ja aikast mahtavaa on! Odotukset on kuitenki viela korkeemmalla: Ollaan vasta paasaarella ja tarkotus olis huomen aamulla (7.15, niin etta mika lomanukkuminen) suunnata kohti lansipuolen Yasawa ja Mamanuca -saaria. Niitten vasta paratiisia pitais ollakin!
Heti aamusta (siella yo) saatiin ittemme poltettua. T:kin saanu hiukan varia poskiin. Ai, etta kun se komistuu vaan! Mullakin ihan mahtavat punaset biksurajat... Ei parane viela luopua siita 30:sesta. Niin ja Tyynessa Valtameressakin on tullu jo uitua ja pusittua. Suolasta.
Siideria kaivaten on tullu maisteltua paikallisia oluita. Fijilainen laittiolut on ihan mukiin menevaa, tarpeeks laimeeta. Ehkapa ma viela opin tavoille, pakon sanelemana...

Aapolle viela kamalasti ONNEA! Kovin sa otat mua koko ajan iassa kiinni ;)
Tyokavereita on ollu kauhia ikava! Mites siella on kesakausi lahteny kayntiin?
Muillekin kovasti haleja! :)

A

Aucklandin kaupunkiloma

Ihanaa kaupunkilomailua. Ei oo pidetty kiirettä mihinkään ja nautittu olosta. Ja olo onkin aika kotoinen, kun täällä oleva talvi on kuin Suomen kesä. Plus 15 ja sataa.:) No, onneks päästään kohta ikikesään..

Meinaskin käydä kylmät Fidzi lennon kanssa. Meidän papereissa luki eri päivä kuin lentolipuissa ja jos ei ois satuttu vilkasee tarkemmin paperilippua, joka on jo niin harvinainen ettei sitä paljon lueskele, niin ois tultu lentokentälle päivä liian myöhään! Mut onneks huomattiin. Sitten vaan perumaan täällä yks majoitus ja yks Fidzille lisää..

Auckland on kiva paikka. Aika eurooppalainen. Ja samalla kuin San Francisco. Iso kaupunki, joka tuntuu kotoisan pieneltä. Ja paljon mäkiä. Käytiin paikallisessa maori museossa, jossa oli myös näytös. On se haka-tanssi vaan aika kokemus. Voin sanoa, että pelottavan näköisiä miehiä ja naisia osaavat tarpeen tullen olla..

Mut nyt on sitten viimeinen ilta Uudessa-Seellannissa. Ollaan vielä menossa paikalliseen Sky Toweriin ja sit varmaan taas pakkailee rinkka.. Hyvän kokemuksen tää paikka jätti. Tänne pitää tulla vielä joskus uudestaan. Vaikka kesällä. Eli meidän talvella. Tai sit talvella laskee. Eli meidän myöhäiskesä. Nyt oli vielä liian aikaista ikävä kyllä..

- tee, joka sai vihdoin turha kuvia Intiasta, Malesiasta ja Uudesta-Seellannista verkkoon

Aucklandin pörräämistä

No niin. Ei alkanut Uuden-Seellannin vierailu täydellisesti. Intia vatsa teki nimittäin paluun ja vessa oli kovassa käytössä mulla. Ja kun se oli välillä jo ollut niin hyvä mulla. A:lle onneks ei tullut tätä ihanaa matkaajan tautia, mut toisaalta se vatsa ei ole vielä täysin palautunutkaan.. Mut se näistä kiinnostavista aiheista.:)

Toistaiseksi ei olla mitään super ihmeellistä tehty. Kävelty, kateltu, tehty pitkästä aikaa ite ruokaa (sitä oppii kaipaamaan) ja shoppailtu. Toiveet oli korkealla, täältä pitäs löytyä kivaa lautailu/surffikamaa. Mut mitään ei oo vielä tarttunut mukaan. Hankalaa, kun tila ja paino on rajoitettua näin lentämisen yhteydessä..

Lauantai-iltana käytiin vähän bilettämässä sitten. Se meni käytännössä sitten pubikiertelyksi. Eli yks juoma ja paikan vaihto. Hauskaa oli ja paikkalliset juomat on hyviä. Varsinkin siideri, jossa on 8% ja maistuu hyvälle.:) Kivaa oli ja alkoholi tuntu auttavan vatsaankin, kun se on nyt ok. Tupla-voitto!:)

- tee, joka koittaa saada tänään uusia kuvia esille, mut ei voi vielä luvata mitään..

Malesian alku ja loppu

Malesia (10.-11.6.)

Ah, sivistystä. Kylläpä se maistuu makealle Intian jälkeen. Liikenne sujuu suurimpiirtein sääntöjen mukaan ja ympärillä on vihreää pelkän kuivan sijaan.. Ihan kiva, etten sanoisi.:)

Malesia oli lähinnä pakollinen pysähdys matkalla kauemmas. Yksi yö ja kaksi vajaata päivää. Ei mitään ihmeellistä tullut tehtyä. Nukuttua lentojen tuomaa väsymystä pois ja muutama pakollinen nähtävyys.. Kaikkea vaikeutti se, että hotelli oli vajaan tunnin ajomatkan päässä kaupungista, joten matka kesti ja maksoi. Ja otan muuten takaisin sen, että sanoin hotellia hyväksi ja ilmaiseksi. Se oli vain ilmainen..

Hauskin kokemus täällä oli paikallisesta ostoskeskuksesta löytynyt jalkoja hoitavat kalat. Istuttiin reunalla jalat altaassa ja annettiin kymmenien pikkukalojen syödä kuollutta ihoa pois. Voitte vain kuvitella kuinka aluksi kutitti! Hauskinta olikin aina katsoa uusien asiakkaiden reaktioita, kun ensimmäiset näykkäykset tulivat. Siinä isokin mies nauraa vedet silmissä.

Mutta nyt me matkaajat ollaan jo Uudessa-Seellannissa. Jei! Lento oli taas pitkä ja unet vähissä joten suoraan hotellille, joka olikin vaihteeksi positiivinen yllätys. Hieno huoneisto erillisellä makuuhuoneella ja keittiöllä. Ja kaikki aika uutta! Katsotaan millainen seikkailu tästä tulee kunhan saadaan unta vähän palloon. Vähän pidempi pysähdys kunnon sivistyksen keskellä tuli jo tarpeeseen. Tuntuu taas lomalta.:) Lisää blogailua luvassa nyt kun vihdoin ollaan taas puhelinverkkojen kuuluvilla!

- tee

Hyvästit Intialle

On aika sanoa hyvästit Intialle. Onhan tämä ollut silmiä avaavaa. Ehkä nyt ei heti ensimmäisenä valita pikku asioista Suomessa. Tai ehkä, kun näkee kadulla nukkuvan miehen, niin ei ajattele häntä spurguna, vaan että sitä nyt vaan väsytti. Ehkei Intiaan ihan heti tule kiire takaisin. Ei, ei tämä hirveä paikka ole. Mut kovin erilainen. Kaikkeen pitää suhtautua joustavalla asenteella. Joka paikassa saisi kulkea ear:t korvissa (ja joskus nenässä). Ja normaali ruokakauppaa ja tinkimätöntä kaupantekoa on ikävä. Mut silti on ollut kyllä hieno kokemus. Paljon jää kertomatta. Tämä on itse koettava, jotta tietää mitä ajattelee.

On aika ottaa iltalento Malesiaan. Taas missataan yks yö, jos koneessa ei tuu uni. Mut onneks toisessa päässä oottaa hyvä ja ilmainen hotelli. Intia kiittää ja kuittaa.

-tee

Taj Mahalin päiväretki

Sunnuntai (7.6.)

Huomenta kaikki! Etenkin äippä, joka kuulemma tykkäät aina aloittaa päivän tällä blogilla.:) Koska herätys oli aikaisemmin kuin hotellin aamupala alkoi, niin tilattiin illalla aamupala vuoteeseen. Ihan kiva eikö? Tottakai se vaan saapui 20 min liian aikaisin ja me täydessä unessa.. Hyvät ruuat naamaan ja kohti Delhin rautatieasemaa. Tai yhtä niistä.

Ai Helsingin asemako on muka oululaisesta kiireinen? Tuuppa käymään täällä! Ihmisiä noin miljoona, haju sanoinkuvaamaton ja olo pihalla kuin lumiukko.. Onneksi paikallisten avulla oikea juna ja vaunu löyty suht helpolla. Äkkiä sisään ilmastoinnin suojelivien siipien alle. Juna Agraan oli mahtava. Matka kesti reilu 4h, kun piti pysähdellä jatkuvasti. Mut se ei haitannut. Meillä kaikilla oli periaatteessa makuupaikka pienissä ovettomissa osastoissa. Mut alimmaista käytettiin penkkinä. Siellä oli leppoisan mukava tunnelma ja matka meni joutuisasti. Hurjan näköisiä sen sijaan oli alempi luokka, jossa ei ollut edes ikkunalaseja ja porukkaa kuin pipoa. Mut saivat kätevästi ostettua aina asemilta ruokaa suoraan avonaisten ikkunoiden läpi..

Agrassa taas törmättiin turisti-Intian huonoimpiin puoliin. Jos joku tulee sulle automaattisesti juttelemaan, niin se varmasti yrittää kaupata jotain. Ja saattavat kulkea vierellä jopa korttelienkin verran ja vain jankuttaa omaa asiaansa. Ä-R-S-Y-T-T-Ä-V-Ä-Ä! Mut jotenkin sitä päästiin Mahal:n porteille asti kestäen kovaa kuumuutta ja jatkuvaa kauppaamista. Portilla tiukka tarkastus hirveine jonoineen. Ja intialaiset jonottaa etuillen. Sai oikeasti pitää puoliaan..

Itse Taj Mahal on aika mykistävä. Iso, kaunis, täydellinen. Otettiin varmaan sata kuvaa ja kierrettiin paikka läpi. Vaikuttava mesta. Sitten alkoikin jo nälkä painaa ja kuumuuskin jo tuntua. Niinpä sitten hakemaan lehti ja purkat turvatarkastuksesta (lehtiä ei saa viedä, kirjoja saa) ja luovimaan kohti yhtä maailman parhaista hotelleiste, jossa on mahtinäköala palatsiin.

Kun päästiin turvaan ihmisiltä ja kuumuudelta, niin päätettiin jäädä loppupäiväksi hotelliin. Siellä me sitten syötiin ja hengailtiin useampi tunti odotellen junan lähtöä. Ihan hyvä ratkaisu meidän kannalta. Oltiin nähty jo ihan tarpeeksi turisti huijareita tälle päivälle. Ja kun illan vielä kruunas kauniin Mahal:n ylle laskevan auringon kattelu parvekkeelta, niin olo oli täydellinen. Yksi kauneimmista maisemista maailmassa voisin luvata.

Kotimatka meni puolet nopeammalla junalla, mut fiilis oli kuin täydessä Suomen junassa. Mut vain hotelliin pääsyllä oli enää väliä. Väsy oli kova. Iso kiitos tosin täytyy antaa paikalliselle normaali (ei kauppaa mitään) väestölle taas kerran. He ovat mahtavan avuliaita aina kysyttäessä! Meilläkin oli paluulipuissa vähän aukkoja, kun paikkoja oli ostovaiheessa vasta jonotettu. Mut eräs nainen neuvoi ja huolehti meidät lopulta aina ihan oikeaan vaunuun asti. Ihana nainen! Ja yhtä iso kiitos Lauralle, joka hommasi meille nämä liput. Ois jäänyt matka tekemättä ilman sua, kiitos Lauralainen!:)

- tee
ps. Kuvia ei saada tällä hetkellä purettua kameroista. Toivottavasti pian löydetään joku paikka..

Bangalore jäähyväiset

Perjantai (5.6.)

Viimeinen perjantai Bangaloressa. Mihin tämä aika oikein rientää? Viikko on mennyt nopeammin kuin joulukuiset veronpalautukset.. Alkuviikosto oli puhetta paikallisen possen kanssa,että mentäs ottaa pari perjantaipäivä olutta, joten se oli suunnitelmissa. Kaikki muut teki tosin vähän niinku oharit, joten mentiin lopulta kolmestaan Iainin kans moikkaa Lindaa paikalliseen hotelliin aamupalan merkeissä ja siitä parille toiseen hotelliin. Sitten vain kotia chillailee, pelaa little big planet:a (A:sta on tulossa hyvää vauhtia nörtti) ja kattoo krikettiä. Oikein mukava viimeinen päivä! Ei mitään ihmeitä, vaan lähinnä yhdessäoloa..

Lauanta (6.6.)

Lähtöpäivä. Vähän oli jo aamusta haikea olo. Ikävä jättää nämä kaks ja tämä paikka. Toisaalta kiva kutina mahanpohjassa, joka tällä kertaa ei johtunut löysästä mahasta, kun pääsee taas vähän omille siivilleen ja jatkaa seikkailua. Mulla ei oo vaan sanoja kuvaamaan kuinka mahtavaa oli taas nähdä Iain ja Laura.. Oli huippista oppia Intian saloja teidän avulla ja nähdä teidän elämä täällä.. Me niin sydän te! Toivottavasti voidaan joskus toimia teidän isäntinä jossain. Mulla iski jo lentokentällä kova ikävä teitä kohtaan. Muuttakaa takas Suomeen!;)

Mut niin sekin hyvä loppui aikanaan. Lentoon hop ja kohti Delhiä. Koneesta ulos ja ensimmäinen kokemus oli valmis. Voin sanoa,että oli pikkaisen lämmin. Illalla 8:lta 43 astetta. Ja kun mun osalle on sattunut kaikki suvun kuuma- ja hikigeenit, niin olo oli fyysisesti(kin) nihkeä. Vielä kun hotellin vastaanlähettämä auto oli pikku koppi ilman mitään ilmastointia, niin tuli vielä enemmän ikävä Bangalorea ja sitä autoa kuskeineen.. Mut hotelli oli ihan jees. Ei mikään kedonkukkanen, mut hyvää vastinetta rahalle (ei siis maksanut paljon). Jos nyt pitää valittaa jostain, niin siitä vois, että joku viisas insinööri oli asentanut ilmastointilaitteen huutamaan suoraan sängyn pää-päätyyn.. Mut ainakin oli ilmastointi. Ei kuollut heti nestehukkaan. Syömään viereiseen PizzaHut:iin ja nukkumaan. Ei uskalla enempää rääkätä maharaukkoja ja syödä katukeittiöstä.. Aamulla olisi aikainen herätys ja uusi seikkailu paikallisella junalla kattomaan yhtä hienoa ihmettä..

- tee

ps. Nyt meillä ei oo enää käytettävissä konetta, joten naputellaan blogia kännystä..

Bangalore Belly ja roadtrip

Keskiviikko (3.6.)

Tulihan se sieltä. Intian turistien tuntema mahatauti. Vaikka kuinka sitä koittaa välttää, desinfioida käsiä, juoda puhdistettua vettä ja välttää pahimpia ruokia, niin sieltä se iskee salakavalasti. Eli keskiviikko meni meillä molemmilla mahaa parannellessa Iainin ja Lauran luona. Ei ollu mitään mahdollisuutta lähteä 10m kauemmaksi vessasta. Onneksi täällä toimii ruuan kotiinkuljetus todella hyvin. Eli sohva löhöilyä, leffoja, pleikka 3:sta ja paljon vessaa. Siinä oli meidän päivä. Jos joku joskus keksii jäädytettävän vessapaperin, niin tämä turisti on valmis ostamaan sitä seuraavalle Intian reissulleen! Mut ehkä tämän jälkeen loppureissu meneekin ilman mahaongelmia, kun pahin otetaan heti alle..

Torstai (4.6.)

Imodium kuurin jälkeen olo oli sellainen, että uskallettiin lähteä Iainin ja Lauran kanssa Mysore:n roadtripille niinku oltiin sovittu. Maha oli kyllä kaukana hyvästä, mutta ainakaan vessaan ei tarvinu mennä 10min välein.. Niinpä hypättiin autoon ja ajettiin reilu pari tuntia kattomaan Mysore:n palatsia, toria ja kukkulaa.

Palatsi olikin hieno. 1900-luvun alussa valmistunut täysin yliampuva prameileva palatsi oli jo eri luokkaa kuin Bangaloren vastaava turhuus. Mutta ehkä vielä mielenkiintosempi juttu oli ihmisten mielenkiinto vaaleaihoisia ihmisiä kohtaan. Jo palatasin pihalla mitä pyydetiin jatkuvasti valokuvattavaksi. Jengi haluaa ottaa kuvia itsestään meidän kanssa! Eli me oltiin kiintoisampi kohde kuin ite palatsi. No, kukin tyylillään.;) Jonkinajan kuluttua tämä julkkiksen elämä alkoikin jo maistua puulta ja piti alkaa kieltäytyä ystävällisiltä pyynnöiltä..

Ja palatsilla tuli tutustutta myös yhteen pakolliseen Intian nähtävyyteen. Reikä lattiassa-vessaan. Eli vessassa ei oo mitään pönttöä, ei paperia, ei mitään länsimaalaiselle tuttua. Vain reikä lattiassa. Ja mulla vatta edelleen sekasin. Kokemus. Se oli kokemus. Sitä se oli.

Paikallinen tori oli myöskin näkemisen arvoinen paikka. Paljon ihmisiä, paljon myytävää, paljon värejä, hajuja, ääniä, paljon kaikkea! Oikea valokuvaajan paratiisi. Tuli muutamia kuvia otettua, toivottavasti pääsee pian tarkastelee miten onnistu..

Tässä vaiheessa vaalea suomalainen iho sanoi, että auts. T-paitarajat olivat palaneet komeasti punaiseksi läikiksi käsiin ja niskaan. Eihän tämä tollo turisti sitä tajunnut, kun Bangaloressa ei voiteita tarvita! Siellä on niin paljon saasteita ilmassa, ettei aurinko pääse edes ruskettamaan. Niinpä meikäläinen näyttää tällä hetkellä lähinnä brittiläiseltä Välimeren turistilta..

Paluu kotiin kesti kauan, kun ruuhka-aika oli päässyt iskemään Bangaloreen. Oisko ollu tuplat meno matkaan.. Mut mikäs siinä. Hauska päiväreissu. Nyt vain toivomaan, että maha paranee edes viimeiseksi päiväksi täällä.

- tee

Nälkä, nälkä, nälkä

Intialainen ruoka on varmasti sinällään tuttua suomalaisillekin kulinaristeille. Alkuperäinen versio on astetta mausteisempi , vaikka mietoakin on toki saatavilla. Ja nan-leipä on aina yhtä ihanaa! Ruoka syödään aina käsin, keittoa ei ole tullut kokeiltua, ja vain oikeaa kättä käyttämällä. Vasen käsi on saastunut ja ainoastaan pyllyn pyyhkimistä varten (mietis millä kädellä itse pyyhit!). Nan-leivän pilkkominen vasemmalla olevalta leipälautaselta vain oikeaa kättä käyttäen on jo taitolaji. Sen jäkeen pitäisi koittaa kaapia leivälle lautasen kastikkeet ja lihat. Onneksi jokaisesta ravintolasta löytyy myös haarukka ja veitsi. Ei ole jäänyt nälkä.

ÄITILLE HALEJA! oon käyttäny käsidesiä ja syöny maitohappobakteereja, joo. Kiltisti oon ollu enkä oo kulkenu yksin, tee:n kanssa vaan. Aurinkorasvakin on ollu mukana.

Silti molemmilla vatsa vääntää ja useammalle vessalle on ollu käyttöä. Mulla itikan puremat kaks senttiä kanttiinsa ja kauniin punaset ja turvonneet. Äiti, en tuu silti viel kotiin. *haleja* :)

-A-

Luksusta, slummia ja ajelua

Sunnuntai (31.5.)

Sunnuntai sujuikin sitten makoisasti. Aloitettiin aamulla menemällä paikalliseen 7 tähden hotelliin brunssille. Hieno paikka ja hirveästi hienoa ruokaa. Kaikki ruuat ja juomat sisälty hintaan ja siinä se helposti vierähtikin n 4 tuntia.. Harvoin on ollu niin täys olo! Hyvää kyllä oli. Mainittakoon mm suklaa "suihkulähde" joka valui sulaa suklaata, johon sai sitten dipata hedelmiä, vaahtokarkkeja tai mitä nyt keksikään..

Ruuan päätteksi lähdettiin sulattelemaan saman hotellin alakerran keilaradalle. Täys maha tuntu auttavan, kun tuli melkeen oma ennätys.:) Siitä sitten chillailemaan kotia. Aika rauhallinen päivä siis..

On pakko vielä mainita jotakin intialaisesta päänpyörityksestä. Meneppä kysymään jotakin paikallisilta tai ylipäätänsä jotakin sanomaan. Niin aina saa vastaukseksi tämän päänpyörityksen, joka on tarkalleen puolivälissä nyökkäystä ja pään pudistusta. Ota siinä sitten selvää, mikä se vastaus on! Pitänee itekin ruveta käyttämään tätä ehkä hyödyllistä mutta varmasti ärsyttävää tapaa..

Maanantai (1.6.)

Maanantaina aloitettiin päivä menemällä syömään. Mentiin sellaiseen BBQ paikkaan, jossa pöydän keskelle tuotiin hiiligrilli ja porukka kantoi siihen vartaita kokoajan. Sai itte heitellä kastikkeita päälle ja syödä niin paljo ku jaksaa. Ja jälleen tämä oli taas kerrain vain alkupalat. Sen jälkeen ois ollu vielä intialaisruoka buffet, johon ei kyllä paljon jaksanut koskea kun alkuruuat oli jo niin hyviä..

Iaini lähti siitä kotia ja me jäätiin kolmestaan (me kaks ja Waldemar) kiertelee paikkoja. Löytyikin niin hienosto- kuin slummialueita. Tuli otettua paljon kuvia ihmisistä varsinkin heikoimmissa olosuhteissa. Osa onkin tuolla kuvapalvelussa.. Piti muuten vaihtaa kuvaplavelu Flickeristä Oveen, kun Flickerissä on typerä latausraja..

Tiistai (2.6.)

Iain ja Laura olivat menneet jo töihin, kun herättiin. Otettiin sitten Iainin auto ja kuski ja lähdettiin ajamaan kohti paikallista safari puistoa. Reilun tunnin ajomatkan päästä tultiin perille ja paikka oli luonnollisesti kiinni keskellä viikkoa näin tiistaisin.. No, eipä se mitään. Kohti keskustaa ja pientä shoppailialuetta. Kierrettiin paljon pikkukujia ja kojuja. Mukaan tarttu paljon tyttötavaraa.;) Ja tuli maistettua mun elämäni paras ananas! Joka kadunkulmassa on jonkinlainen kärry, joka myy jotain tuoretta hedelmää, sokriruokojuomaa tai jotain muuta erikoista. Ostettiin ananaspalat, jotka tarjottiin revittyjen lehtien sivuilta ja että maistu hyvälle! Namia koko rahan edestä. Tosin eihän se kallista tietenkään ollut..

Illalla oli sitten Iainin ranskalaiskaverin synttärit ja mentiin taas pikkaisen hienompaan paikkaan syömään. Ruokaa ja juomaa tuli pöydät täyteen ja mehän taas vedettiin kunnon mätöt. Tosin mulla orastava Delhi Belly vähän hidasti tahtia, mut silti kyllä saatiin monenlaista harkkua..

Hassu reissu monessakin mielessä. Välillä otetaan kunnon mättöruokailut todella hienossa paikassa suht kalliilla. No Suomen hinnoissa. Ja sitten perään kierrellään slummeja ja ihmetellään niiden oloja. Hankala välillä suhtautua tähän vastakohtien maahan.. Avaa vähän silmiä..

- tee

Fiiliksiä

Intia. lukematon määrä ihmisiä, mopoja ja riksoja. Liikenteessä vallitsee hallittu kaaos, jota ohjailee taukoamaton torven soittaminen ja änkeminen. Teiden ylittäminen jalan, saa aina adrenaliinin virtaamaan. Siis mikä suojatie?! Jokaiselle tuntuu kuitenkin löytyvän paikkansa ja aikansa.

Myös työllistäminen toimii: Yksi rahastaa ja ojentaa kuitin, metrin päässä toinen leimaa kuitin (ja että tämä kansa rakastaa leimaamista!). Taas parin metrin päässä kolmas tarkastaa leimauksen. Sitä on oppinut jo keräämään kaiken paperin, niitä tarvitaan kuitenkin kohta. Pieninkin tehtävä on kuitenkin mitä tarppeellisin. Siinä on tehot kohdillaan! :D

Yhtään roskista en ole ulkona nähnyt, roskia sitäkin enemmän. Päivän jätevuori dumpataan kadun varteen, josta lukemattomat kulkukoirat, lehmät, rotat ja muut sittissontiaiset tonkivat ravintonsa. Haju on sanoinkuvaamaton. Kaduilla kulkiessa katse on tiiviisti naulattu maahan. Paitsi roskia ja eläinten jätöksiä väistellessä sitä on kiinnitettävä huomionsa kallellaan oleviin katukiviin ja rakosiin siellä täällä. Teiden kunto on parempi hiekkateillä kuin päällystetyillä. Kun katseen sitten nostaa katukivetyksestä yös, näkee rakennustyömaata jokapuolella. Miehet paiskivat töitä ilman minkäänlaisia suojavarusteita, näkö- ta korvasuijaimia, turvaköysiä. Pyykkiä roikkuu kuivumassa siellä täällä, minne narun on saanut viritettyä. Ihmisiä loikoilee katujen ja teiden varsilla. Osa kaupittelee hedelmiä. Ja kaiken keskellä on Hugo Bossin liike.

Rikkaus ja köyhyys asuvat rintarinnan. Yhdellä kadulla puut varjostavat leveää katua, korkeat aidat reunustavat pihoja ja porteilla seisovat vartijat. Talot ovat upeita ja pihat vehreitä. Yhtään asukasta ei näy. Viereinen katu on kapea. Pienten kvisten talojen ovet avautuvat suoraan kadulle. Ihmiset suorittavat päivittäisiä askareitaan. Lehmiä, kanoja, koiria ja eläimiä on siellä täällä. Tunnelma on tiivis ja likainen, mutta iloinen. Kyseessä on slummi. Ihmiset tuijottavat, mutta hymyilevät, toivottavat "God day mam". Yksi mies haluaa kätellä meitä. Etenkin lapset ovat vilpittömän ilosia, huutelevat peräämme, haluavat tulla kuvatuiksi ja vilkuttelevat innoissaan. Yksikään ei kerjää. Naiset pesevät pyykkiä (katu?)kivellä ja nauravat kun haluan kuvata heitä. Toisella kadulla miehet silittävät pyykkiä painavan näköisillä silitysraudoilla. Lämmitys toimii puulla ja jokainen (kirjaimellisesti) rauta on täynnä palavia hiiliä. Ei mitään naisten hommaa!

-A-

Sunnuntai

Krapula... ei paha, mutta kuitenki. Enkä saanu ees jallua. Intialaista viskiä tuli kylläkin maisteltua. Täällä on vaan se (paha) että baarit ja viinan myynti loppuu 23 aikaan, sen jälkeen mennään afterpartyihin. Niin, ja tanssiminen on laitonta. Siis mitäääh?! Tyhmä laki. Mulla on rytmi veressä ja pylly keinuu melkeen väkisinkin kun jotakin musiikkia soi taustalla, ihan tuskaa jos ei saa ees vähän sheikkaa. Mutta paikallisilla on tähänkin ratkasu: baarit yäkertaan, alaovella äijä, joka painaa nappia kun poliisit tulee ja häytysvalo syttyy palaman ylhäällä. Siihe mennes ku virkavalta on ylhäällä, kaikki on tanssilattian reunoilla notkumassa. Nerokasta!
Kielletystä puheen ollen, kaikki turha hellyyden osottaminen ja pusiminen julkisesti on kielletty. Ollaan aika paljon rikottu tätä lakia ;) on se niin vaikeeta olla rikkomatta